Lumipulaa ja paukkupakkasia

Luonto on taas opettanut hiihtoväkeä kovalla kädellä. Syksy oli lämmin ja sateinen. Ei tullut luonnonlunta eikä lumitykkejä voinut käynnistää. Muutamalla paikkakunnalla levitettiin latupohjille suurin toivein viimetalvena tehtyä lunta, mutta lauhat tuulet ja vesisateet tekivät laduista hiihtokelvottomat melko nopeasti.

Valkeakoskella piti hiihtää loppiaisena maakuntaviesti. Viestejä varten ratoja ei saatu kuntoon, mutta sen verran oli hiihtokelpoista latua, että henkilökohtaiset kilpailut olisivat onnistuneet. Haka kutsuikin hämäläishiihtäjät piirikunnallisiin loppiaishiihtoihin. Luonto oli kuitenkin päättänyt toisin. Tiistaina oli Hakan nettisivuilla tyly ilmoitus: ”Loppiaishiihdot peruttu liian kylmän sään takia”.

Pyrintö on järjestänyt historiansa aikana kuudet yleisen sarjan SM-hiihdot sekä kerran Hopeasomman loppukilpailut. Taistelua lumen puutteen sekä liian pakkasen takia on ollut aivan kiitettävästi.

Pyrinnön hiihto alkoi 1900-luvun alussa. Alkuaikoina Pyrinnön hiihto menestyi teiskolaishiihtäjien ansiosta niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Hiihto kuitenkin hiipui Tampereella aikaa myöten. Tämän vuoksi alettiin suunnitella tamperelaisen hiihdon keskittämistä yhteen seuraan. Tammikuussa 1927 Pyrintö joutui aukomaan latuja hiihtoseuran aikaansaamiseksi Tampereelle. Tässä mielessä se otti järjestettäväkseen Suomen hiihtomestaruuskilpailut tammikuun 22.-23.päivinä. Kisojen piti olla alkusysäyksenä perustettavalle erikoisseuralle. Lunta oli silloinkin niin vähän, että suunniteltiin jo kisojen peruuttamista. Kisat saatiin kuitenkin onnistuneesti pidettyä. Heti kisojen jälkeen lumi kuitenkin suli, ja hiihtoseuran perustaminen siirtyi toistaiseksi.

Pyrinnössä hiihto tuli ohjelmaan uudestaan vasta 1960-luvun alussa. Harrastus oli laajaa ja kilpailumenestystäkin tuli. Niinpä Pyrintö järjesti toiset SM-hiihtonsa yhdessä TP-U:n kanssa 1976.

Silloinkin talvi oli hankala. Lunta oli vähän ja pakkanen teki kiusaa. Kovalla talkootyöllä ladut saatiin kuntoon, ja pakkanenkin pysyi sallituissa rajoissa. Kerrotaan kuitenkin, että kireän kelin takia TP-U:n Kalevi Laurila menetti paikan olympiajoukkueessa. 30 km:n hiihdon viimeisellä kierroksella Kalevi väisti hitaampaa hiihtäjää niin, että hän joutui jopa pysähtymään ja kohmettui hikisenä niin, että ei saanut vauhtia entiselleen. Sijoitus oli neljäs ja sillä ei matkalippua herunut

Seuraava SM-koetus TP-U:n kanssa oli 1981. Silloin oli lunta runsaasti, ja kilpailujen aikana oli sopiva pikku

Hilkka Riihivuori oli 10 km:llä hopealla, samoin naisten viestijoukkue. Voidaan sanoa, normaalista poiketen kaikki meni hienosti.

Pyrintö järjesti yksistään Hopeasomman loppukilpailut 1989. Silloin oli Kaupin uusi huoltorakennus käytössä ensimmäistä talvea.

”Hiihtovuosi 1989”-kirjassa selostus kisoista alkaa: ”Hopeasomman loppukilpailut järjesti Tampereen Pyrintö Kaupin urheilupuistossa 11.-12. maaliskuuta. Vaikkei ilmojen haltija kilpailuja tällä kertaa suosinutkaan – vesi, räntä ja tuuli kiusasivat pahoin kilpailuja. Kehnoa keliä lukuun ottamatta Tampereen kilpailut onnistuivat muuten hienosti.”

Lumitilanne oli todella huono, ja ilma niin lämmintä, että lumentekoa tykeillä ei voitu ajatellakaan. Tutkimme ratamestari Matti Salosen kanssa jo Kangasalan Kyötikkälän maastot, jossa lunta oli riittävästi.

Kuitenkin sitten monien vaiheiden jälkeen löytyi Tampereeltakin lunta, ja kisat voitiin pitää Kaupissa.

Lauantai oli todella karmea. Satoi ja tuuli. Latua ei tosin tarvinnut merkitä. Riitti, kun pysyi lumetetulla alueella. Tunnelma säilyi kuitenkin hyvänä. Apuna tässä oli kuuluttaja Anssi Kukkonen, joka osasi luoda tunnelmaa.

Sitten oltiin taas yhteistyössä TP-U:n kanssa. Vuosi oli 1995. Taas taisteltiin lumen puutteen kanssa.

Ratoja jouduttiin lyhentämään ja lunta tuomaan junakuorma Kajaanista. Kisat hiihdettiin, ja Pyrinnön miehet ottivat viestihopeaa. Sunnuntain 50km:n hiihdon lopuvaiheissa alkoi lumipyry, jota jatkui koko seuraavan maanatain ajan. Maanantai-iltana oli piirin hiihtojaoston kokous. Forssan seudun miehet soittelivat, että eivät tule kokoukseen, kun teitä ei ole saatu kunnolla pidettyä auki. Tämä oli kai sitä ”kohtalon ivaa.”

Seuraavat SM-hiihdot Pyrintö järjesti yksinään 2002. Niistä ei ole erityistä mainittavaa. Lunta oli, ja sääkin oli kelvollinen, ei kuitenkaan niin hyvä kuin 1981.

Toistaiseksi viimeiset SM-hiihdot pidettiin 2006. Silloin kaikki paikat olivat kunnossa. Joka aamu, 20.-22.1.

olivat kaikki toimitsijat valmiina aloittamaan kisat, radat olivat kunnossa. Joka aamu SHL:n nimeämä tuomarineuvosto kuitenkin päätti, että liian kovan pakkasen takia ei voida hiihtää.

SHL vaati lupamaksun maksamista. Meistä se tuntui kohtuuttomalta, koska olimme joka aamu valmiina aloittamaan kilpailut. Tilanne näytti toivottomalta. Monen sopan mies toiminnanjohtaja Jarmo Hakanen

pohti, neuvotteli ja taisipa hieman juonitellakin ja sai aikaan paketin, joka pelasti Pyrinnön talouden. Kisat hiihdettiin illansuuhiihtoina 1.-3.3. Yleisöä ei paljon ollut, mutta ei menty konkurssiinkaan. Sen koko prosessi aiheutti, että meidän halumme SM-hiihtojen järjestämiseen katosivat tyystin.

Heikki Järvelin

Kunniapuheenjohtaja

 

 

 

 

 

 

TAPAHTUMAT