Keihäänheittäjä Antti Ruuskasella oli aikaa kaikille

Pyrinnön tiedotus nappasi TJIG:n portilta kiinni keihäänheittäjä Antti Ruuskasen, jolla oli jo käsi hellänä satojen nimmareiden kirjoittamisesta. Hymy kesti paremmin, se ei nimittäin hyytynyt satojenkaan yhteiskuvien myötä.

Ruuskanen kiersi molemmat kilpailuhallit kannustaen mm. kuulantyöntäjiä ja pituushyppääjiä. A-hallissa hän jakoi palkinnot 60 metrin juoksijoille.

Millainen oli oman nuoruutesi lajipaletti?

-Sanotaan, että monipuolisesti tuli harrastettua, ihan hiihtohommista mäkihyppyyn, ja yleisurheilulajeja tuli varmasti kaikkia kokkeiltua. Ehkä yks syy miks tänne asti on päästy, on se monipuolisuus. Oikeestaan mielikuvitus oli vain rajana, että mitä tuli tehtyä. Seuralla oli suuri merkitys minullekkii, se kannusti eteenpäin, siinä oli kavereita, hyvät ohjaajat ja hyvät valmentajat. Seuran tuki nuoruusiällä on yksi suomalaisen urheilun perusvaltti, sitä ei kannata missään nimessä unohtaa. Kun kahtoo näitä tamperelaisia, Pyrinnön porukkata, teillä on innokkaita nuoria urheilijoita ja innokkaita ohjaajia ja valmentajia, niin mikäs siinä.

Mainitsit mäkihypynkin. Siinä oli varmaan eri seura kyseessä?

-Kyllä se on Jylhän Pyllistys, mistä minä oon tullu. K3-mäestä hyppäsin sen verran, että kyynärpään sain murrettua siinäkii, sen verran on siis kokemusta mäkihypyn onnettomuuksistakin. Mutta ei se intoa rajottanu millään lailla. Kolhuja aina tulee, mutta niistä yleensä selvitään.

Tuliko touhuttua myös ohjatun urheilun ja liikunnan ulkopuolella?

Iltasin käytiin koululla jalkapalloo, pesäpalloo ja yleisurheilun lajeja tekemässä, sitten polettiin pyörällä kotiin syömään ja nukkumaan. 12729222_1100758216642440_1442840479546148683_nLiikunnan määrä oli niin huima, että sitä vaan miettii, että miten se olikaan niin mukavaa. Koulumatka oli ala-asteen ajan semmone neljä kilometriä ja ykkösestä kutoseen tuli liikuttua kaikilla muilla paitsi autolla. Oppilaita oli kolmisenkymmentä ja kouluun tosiaan mentiin välillä suksilla, välillä kävellen tai juosten, ja välillä potkurillakii, mitä aina keksi niin sillä mentiin.

Onko kilpaurheilijalla penkkiurheiluun aikaa ja haluja? Kuinka usein ehdit katsomoon asti?

-Haluja ois, mutta ajasta jää usein kiinni, ettei pääse paikan päälle. Kyllä mie seuraan suomalaisten ottamuksia eri lajeissa, ja iloitsen kaikkien suomalaisten menestyksestä. Kun televisiosta tuli nuorten MM-jääkiekkoa, niin sitä seurasin, ja hiihtoa seuraan paljon.

Ja tietysti yleisurheilua, se on ykkösenä mulle. Mukava nähä mitenkä nämä nuoret ja lapset touhuaa täällä. Liian vähänhän sitä pääsee paikan päälle, kun joutuu paljon reissaamaan omien leirien ja kilpailujen mukaan.

Meillä päinhän Pielaveden Sampo on lentopallon mestaruussarjassa. Pari-kolme kertaa talvessa kerkiin käyvä kahtomassa Sammon pelejä. Tietysti jääkiekkoa tullee katottua joskus, Kalpa pellaa siinä lähellä Kuopiossa. Ja tietysti savolaisia urheilijoita seuraan. Meiltä tullee hyviä hiihtäjiä, kuten Niskasen porukkata Vieremältä, niitä tulee seurattua että mitenkä ne maailmalla pärjää.

Mitäs jos Ruuskasen Antin laji ei olisikaan keihäs, vaan joku muu, niin mikä se olisi?

-Kyllä mulla olis aika palajo vaihtoehtoja: pituushyppy, korkeushyppy, kuulantyöntö… miksei joku hirvenhiihto. Pilkkikisat!

Mitenkäs moukari?

12805921_1100752736642988_8455437719543742018_nNo siinä tuntu välillä että väline vei miestä välillä. Jos en heittäisi keihästä, ni kyllä minä kaikkia puulaakijuttuja tekisin ihan hurjana. Sen verran kilpailuhenkinen ollu aina, että tekisin ja kokkeilisin eri lajeja paljon.

Joskus sitten kun ura loppuu, niin kyllä minä ruppeen kaikkia joukkuelajeja ja muitakii lajeja… uskaltaa sitten kokkeilla ronskimmasti. Ei tarvi aina pelätä että joku olympiahaave kariutuu jos mennöö esimerkiksi korkeutta kylmiltään hyppimään.

Keilailu?

Kyllähän keilailua pitää välillä ottaa. Ite asiassa Kuortaneen leirillä tämän kuun lopulla meillä on keilausmestaruuskisat. Täysiä keskelle, siinä on minun tekniikka.

Pingistä tulee aika paljo pelattua Tanhuvaaran leireillä ihan alkuverryttelynä. Siinä käyp lääkärikkii aina haastamassa kun haluavat voittaa, mutta aika hyvä voittoprosentti minulla on siinäkii. Tosin valihen vastustajat ite…

Entäpä kolhvi?

-En ole vielä uskaltanut antaa vielä pikkusormea. Muutaman kerran käyny pittuutta lyömässä. Mutta kyllä minä veikkaan, että sitten kun aktiiviura jää pois, niin varmasti tulee sitäkin kokkeiltua ja varmasti siinäki kärpänen purasoo. Mutta frisbeegolfia on tullu ite asiassa pelattua, vaikka vähän omilla säännöillä. Mukava laji on sekin.

Kuka se laittaa Ruuskasen ruoat?

-Kyllä minä laitan välillä ite, mutta kyllä enempi mennöö tyttöystävän puolelle. Se kumpi kerköö enempi olemaan kotona, se tekköö yleensä 12802800_1100752959976299_2391107623739584395_nruokaa. Viikonloppusin laitetaan yhessä ruokaa, se on vähä sellanen perinne tullu, että jottai riistaa laitetaan molemmat yhessä.

Minkälainen sitten on kolmen lista Antin bravuureista?

-Tommonen hirven sisäfileestä tehty pippuripihvi. Ja tietysti kuhan savustus… ja sekkii on jo ku saat kuhan pyyettyä ja tehtyä siitä ruokaa ni siinä on semmone kokonaisuus. Kolmanneksi varmaan hirvikäristys on kans yks oikeen hyvä ja maistuva.

Entäpä leivonnaisten puolella?

-Kyllä tossa eilen illalla tuli tehtyä näitä proteiinivohveleita. Siihen pistettiin kuule mustikkarahkaa, itse tehtynä, ni aika hyvvää oli. Ja kyllä runebergintortut ja laskiaispullat onnistuis tekemään, ja mokkapalat, sen verran pitää olla kokki kolmosen verta keihäänheittäjällä.

Syntyisikö jopa karjalanpiirakoita?

-Ei ehkä ihan vielä lähtis. Äitin puoleen kannattaa kääntyä, sieltä löytys ohjeita ja neuvoja siihen.

Ruuskasta haastatteli myös TJIG-kuuluttajana molempina päivinä huhkinut olympiahiihtäjä Kari Ristanen, joka vertasi TJIG-tapahtumaa vähän isompiin karkeloihin.

Ristanen: Nämä ovat varsin isot kilpailut, täällähän on tänäkin vuonna yli 1 500 junioria mukana. Minulle tuli mieleen, etteivät nämä kilpailujen osalta niin hirveästi eroa olympialaisista.

Ruuskanen: Eivät kyllä eroa. Kyllä tämä yleisö täällä ymmärtää melkein paremmin urheilun päälle kuin Lontoossa. Siellä ne muuten vaan yleisesti hurrasivat, mutta täällä hurrataan hyville suorituksille ja hienoille tuloksille. Oikein hieno tapahtuma tämä on ja varmasti yksi huipentuma hallikaudelle.

Ruuskanen kertoi suuntaavansa TJIG:tä seuraavana keskiviikkona Portugaliin harjoitusleirille. Pyrinnön tiedotus ja koko TJIG-väki toivottaa suotuisia kelejä ja pitkiä kaaria. Kiitos, Antti, käynnistä!

20160306_121251

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Antin mainostettua lauantaina kuhanpyyntiä ja -valmistusta vei Railevirran perhe HSV:n saksalaisvieraansa kuhannostoon Pyhäjärvelle heti sunnuntaiaamuna.

 

Teksti: MJ Pitkänen
Kuvat: MJ Pitkänen ja Kati Railevirta