Juha Järveli: minun Pyrintö- tarina

Olen ollut elämästäni 4/5 osaa Tampereen Pyrinnön jäsen. Liityin Pyrintöön syksyllä 1976 ja siitä lähti urani urheilijana, toimitsijana, seurajohtajana ja piiritason toimijana. Lapsena ja nuorena Tampereen Pyrintö tarjosi minulle mahdollisuuden toteuttaa unelmiani ja haaveitani urheilun saralla monipuolisesti. Lisäksi Pyrintö on antanut minulle valmiuksia myöhäisempiin tehtäviin. Urheilijana ominaisuuteni eivät riittäneet lapsuuden piirinmestaruusmitaleja pidemmälle. Urheilutoimijana Pyrinnöstä saamani kokemus, opit ja joskus tukikin on mahdollistanut minulle hiihtojaoston johtokunnan jäsenyyden, piirivalmentajana toimimisen Hopeasompa-hiihtäjille jaksolla, joka oli menestyksekkäin jakso hämäläisessä nuorisohiihdossa sekä nyttemmin toimimisen pohjalaisen urheiluseuran ja yleisurheilujaoston puheenjohtajana sekä hallitusjäsenyyden Pohjanmaan Liikunnassa- ja Urheilussa PLU:ssa.

Yleisseuran vahvuus on siinä, että niin halutessaan voi osallistua monenlaiseen toimintaan useammassa eri lajissa. Pyrintöläisenä olen hiihtänyt, yleisurheillut, seurannut koripalloa (sitä pelasin Pispalan Tarmossa, koska PISTAn harjoitukset olivat kävelymatkan päässä) ja harjoitellut suunnistuksen alkeita. Toimitsijana olen ollut hiihtokilpailussa sekä yleisurheilukilpailuissa. Kaikki nämä aktiviteetit, joita Pyrintö on minulle tarjonnut, ovat edesauttaneet minua elämässäni niin harrastus- kuin työelämässä.

Ottaminen osaa yleisseuran toimintaan lapsuudessa ja nuoruudessa on antanut minulle mahdollisuuden sekä tietoa ja taitoa toimia yleisseuran johtotehtävissä. Yleisseuran kasvattina ja yleisseuran puheenjohtajana tärkein oppi on se, että kaikki seuran edustamat urheilulajit ovat arvokkaita ja tärkeintä on saada erityisesti lapset ja nuoret liikkumaan. Yleisseuralaisen ei kannata eikä pidä olla lajikade vaan hänen tulee rohkaista urheiluseuraan tulevaa lasta tai nuorta kokeilemaan rajojaan. Joskus ne rajat ovat korkeammalla toisessa lajissa kuin siinä mistä lapsi on liikuntaharrastuksensa aloittanut. Yleisseura antaa laajan näkökulman ja se mahdollistaa kasvamisen urheiluihmiseksi.

Vastuunantaminen nuorelle esim. toimitsijan tai valmentajan roolissa on myös urheiluseuran vahvuus. Jos joku osoittaa halua ottaa vastuuta, niin sitä pitää antaa. Tällainen nuori on tärkeä urheiluseuran toiminnan jatkuvuuden kannalta. Aikanaan minä sain toimia Ratinassa yleisurheilukilpailussa ajanottajana. Olin tuolloin 14-vuotias ja aloitin sieltä yläpenkiltä. Matkani toi minut lopuksi legendaarisen Paavo Palttalan selän taakse ottamaan aikaa yhdellä kellolla kolmesta voittajalle tai sitten ajan 2. tai 3. Tämä tuntui nuoresta Juhasta hienolta. Myöhemmin tämä johti siihen, että olin maalikameran käyttäjänä mm. nuorten SM-yleisurheilussa 1980-luvulla.

Koen, että pyrintöläisyys ja toimiminen Pyrinnössä on antanut minulle erittäin paljon näkemystä ja kokemusta. Toivon, että nykypäivän Pyrintö antaisi toimintaan mukaan tuleville ja siinä oleville samanlaiset mahdollisuudet toteuttaa itseään, etsiä niitä omia rajojaan kaikissa niissä toiminnoissa, joita urheiluseura tarjoaa. Pyrintöläisyys on läsnä Alavuden Urheilijoissa myös siten, että painonnostojaostomme pj. on Arto Kailajärvi, joka on kanssa Pyrinnön kasvatti.

Onnea 120-vuotiaalle

Juha Järvelin

pj. Alavuden Urheilijat ry.