Final Fourissa vuotta vanhempien minipoikien (2002) sarjassa pojat lähtivät hakemaan edelleen omaa linjaansa eli kehittymistä. Kova harjoittelu ja pitkä kausi näkyi valitettavasti pelaajien huonona oman pelitavan toteutuksena. Kaikki kunnia edelle menneille joukkueille.
Vuotta vanhempina he todella osasivat käyttää isompaa fyysistä kokoaan hyväkseen. Ero näytti vieläkin isommalta koska -03 pojat eivät saaneet omaa tavaramerkkiään eli aggressiivista puolustusta kuntoon, kuin turnauksen viimeisellä 10 minuuttisella.
Huonohko puolustaminen johti myös siihen ettei hyökätty tarpeeksi kohti koria. Havaittavissa oli selvästi hiukan yli odotusten menneen kevätkauden jälkeen väsymistä sekä uskon puutetta.
Opetuksena turnauksesta on ettei voi pärjätä ellei pysty toteuttamaan omaa tapaansa pelata. Valmentajien täytyy taas miettiä miksi näin ei tapahtunut. Oppimista kaikilla!
Aina kuitenkin löytyy positiivista ja se on koko kauden suoritus ja harjoituksissa esiintyvä halu kehittyä. Muutamien pelaajien huima kehittyminen ja jopa johtajuuden ottaminen on ollut valmentajille iloa tuottava asia.
Harjoittelu jatkuu KOVANA JBT-turnauksen ja pienen pienen kesä huilin jälkeen.