PYRINNÖLLE HIENOSTA FINAALISARJASTA HOPEAA (30.04.2014)
You can't always get what you want
But if you try sometimes well you might find
You get what you need
- Rolling Stones
HNMKY:n ja Pyrinnön loppuottelusarja oli hienon tasaisen runkosarjan huipentuma: huikeita yksilösuorituksia, hyvää joukkuepeliä ja paljon tunnetta, joka sai pelin aaltoilemaan niin ettei voittajasta ollut tietoa kuin vasta 110 min pelin jälkeen. Vaikka Pyrintö oli hyvä, HNMKY ansaitsi mestaruutensa.
Lähtökohta loppuotteluihin oli herkullinen: vaikka HNMKY oli ehdoton ennakkosuosikki jo kauteen lähdettäessä, runkosarjapelit olivat menneet tasan. Kumpikin voitti kotonaan. Molemmat joukkueet pääsivät loppuotteluihin myös terveenä tai ainakin parhaalla miehityksellään. Sikäli ei jäänyt jossiteltavaa.
1. ja 3. finaali olivat toistensa kaltaisia, HNMKY oli kuskin paikalla, mutta Pyrintö taisteli hienosti ja sai varsinkin huikeiden yksilösuoritusten ansiosta mahdollisuuden jopa karata. Pari koria tai puolustuspään stoppia lisää, varsinkin 1.finaalin 10 pisteen johtoasemassa, olisi voinut kääntää pelin meille.
Molemmissa Malmilla pelatuissa peleissä jouduimme kuitenkin takaa-ajajana viimeiselle neljännekselle ja HNMKY tuli jakson alkuun niin kovalla itseluottamuksella, että eroa tulikin hieman lisää eikä Pyrinnöstä ollut enää kääntämään kelkkaa. Vaikka näiden kahden pelin numerot ovat rumat, pelit olivat huomattavasti tasaisempia kuin niitä katsellessa voisi luulla. Siksi myöskään koko ottelun tilastosta ei saa oikein mitään irti, sillä viimeisen neljänneksen numerot vääristävät sitä liikaa.
Tampereella pelattu 2. finaali oli erilainen, sillä täysimittainen kenttä ja liki 600-päinen yleisö saivat pyrintöläiset sellaiseen iskuun, ettei HNMKY päässyt pelin päälle oikeastaan kertaakaan. Pyynikillä oli tilaa kolmiohyökkäykselle, jota B-pojat toteuttivat hienosti, vaikka uutta pelitapaa alettiin harjoitella vasta loppusyksystä. Kun tilaa oli normaalisti, HNMKY ei voinutkaan pelata syöttölinjoja niin paljon yli, sillä vastaliikkeelle (takaovi, flat-screenit, ajouhka) oli tilaa ja namikalaisilla pitempi matka auttamaan.
Ne jotka näkivät Pyrinnön 19-0 runin (pisteputki) Pyynikillä, eivät ehkä ymmärrä miten ero Malmilla saattoi kasvaa noin suureksi.
Vaikka pelit olivat mielestäni varsin tasokasta B-poikakorista, junnupelaamisesta kertoi kuitenkin se, että molemmat joukkueet saivat pitkiä pisteputkia. 1. finaalissa HNMKY 16-0, Pyrintö 13-0.
Toinen finaali oli poikkeus, sillä Pyrintö otti 1.finaalin pehmoilusta opikseen ja onnistui rikkomaan namikalaisten koritehtailun vähintään kuuden peräkkäisen pisteen jälkeen (Pyrintö siis peräti 19-0 run)
Viimeisessä pelissä putket menivät melko tasan: HNMKY 11-0 ja Pyrintö 10-0.
Pyrinnön teemana viimeiseen peliin lähdettäessä olivat juuri HNMKY:n runien katkaiseminen sekä levypallopelissä pärjääminen. Näissä onnistuimme hyvin, niistä namika ei saanut nyt etua, mutta HNMKY vyörytti voiton tasaisemmalla suorittamisella.
Loppuottelussa nähtiin huikean taidokkaita ja kovia yksilösuorituksia. HNMKY:n kansainvälisestikin noteerattu point-guard Edon Maxhuni oli tietysti avainhenkilö kaikissa peleissä.
Tommi Rasi oli kovassa paikassa, kun joutui pelaamaan vanhoja joukkuekavereitaan vastaan näin tärkeissä peleissä. Hienosti mies paineen kuitenkin hallitsi ja varsinkin 1.finaalissa hän oli pysäyttämätön.
Muita harmaita partakarvoja meille (tai ainakin minulle) aiheuttaneita pelaajia olivat Akseli Rikka ja Semi Saari, jotka varsinkin viimeisessä finaalissa nousivat ratkaisijan rooliin. Jyri Eboreime aiheutti meille match-up ongelman ja usko omaan puolustuskonseptiimme oli jo loppua, kun mies tykitti Pyynikille kolmoset 4/10. Näiden mestarien lisäksi HNMKY:n penkiltä löytyi hyviä ja taisteluvalmiita apuja erityisesti puolustuspäähän. Lahdesta Helsinkiin vuosi sitten muuttanut coach Timo Saukkola johti peliä fiksusti ja taitavasti. Lisäksi hän on niin asiallinen ja mukava kaveri, ettei keskinäistä nokittelua kehdannut edes ajatella.
Pyrinnön parhaita finaaleissa olivat Ville Haapoja ja Reda Bellagnaoui, jotka onnistuivat ehkä kaikkein tasaisimmin.
Kapteeni Haapojan voitontahto oli ihailtavaa ja hän pisti itsensä peliin täysillä. Miehen ainutlaatuinen pelikäsitys mahdollisti Pyrinnölle sikäli poikkeuksellisen kilpailuedun, että kun yleensä tilanteita luodaan näppärien takamiesten toimesta, niin Pyrintö pystyi luomaan peliä myös sen sisältä.
Mutta kyllä Pyrinnöstä löytyi poikkeuksellisen paljon osaamista ja voimaa myös takakentältä, selvästi enemmän kuin miltään muulta joukkueelta. Reda ja Eerik Harju olivat vastustajalle arvaamattomia ja tekivät aivan käsittämättömän kovia koreja, joiden ansiosta monta kertaa pääsimme peliin mukaan.
Kukaan finaalisarjaa seurannut ei koskaan tule unohtamaan Eerikin ensimmäisen finaalin tykitystä ja käsittämättömän kovalla prosentilla pelattuja 1 vs 1. –tilanteita erien loppuhetkillä. Tai yhtälailla Redan toisen finaalin kaksi erän loppuun tykittämää kolkkia (yhteensä 6/15) pyörivät omalla verkkokalvolla edelleen.
Waltteri Mäkelä ja Frans Ryhänen edustivat joukkueessamme toisenlaista pelaajatyyppiä, vaikka takureina pelasivatkin. Waltsu ja Ransu ovatkin erityisen kovia korille ajoissa. Voitettuaan oman pelaajansa, he joko tekivät korin tai vapauttivat joukkuekaverit korin tekoon. Hieman fyysisemmän pelitavan ansiosta heistä oli paljon iloa myös levypalloissa, joka oli ratkaisevaa joukkueen kokonaismenestykselle tällä kaudella. Heidän pyörremyrskymäinen pelaamisensa pääsi parhaimmilleen silloin kun saimme momentumin.
Pyrintö pärjäsi finaaleissa hyvin myös korin alla. Vaikka HNMKY:N maajoukkuesentteri Aleksi Rikka oli kova, myös Aleksi Juutinen pelasi hyvän finaalisarjan, etenkin kaksi ensimmäistä peliä hän oli erinomainen! Elämänsä ensimmäisiä arvo-otteluita pelanneella Pälkäneen miehellä taisi viimeisessä pelissä hieman läikkyä tunne yli, mutta yhtälailla virheongelmia tuli, kun hän joutui paikkaamaan apupuolustuksessa muitten vähän pehmeitä pysäytysyrityksiä. Mikko Nurmi oli välierissä ja vielä ensimmäisessä finaalissakin vaisu, mutta varsinkin toisessa finaalissa hän oli yksi ottelun avainpelaajia. Loistava puolustuspeli ja joukkueelle pelaaminen hyökkäyspäässä ja etenkin levypalloissa olivat tuttua ja turvallista Mikkoa.
Muilla pelaajillamme minuutit jäivät finaaleissa vähemmälle, osin sopivien match-uppien puuttuessa, osin siksi, että finaalipeleissä täytyi rotaatiota muutenkin pienentää, etteivät vaihtoon tulevat pelaajat ehdi kylmenemään. Ja osin jännityksen laskeman vireystilan vuoksi.
Kausi on nyt paketissa. Teen vähän myöhemmin jonkinlaisen yhteenvedon koko kaudesta, kaikkien joukkueittemme näkökulmasta, mutta jo tässä yhteydessä haluan välittää kiitokseni SM-sarjajoukkueen pojille hienoista peleistä, Marialle joukkueen pyörittämisestä sekä tietysti Santulle, joka vastasi koko kauden käytännön harjoitusten ja otteluiden vetämisestä. Kaikki omassa hommassaan ihan huippuja!
Lisäksi kiitos koko Pyrintö-perheelle! Kuinka hienoa tukea saimme joulun alla kun Honka-tappion jälkeen istuimme Pietin ja Lassen kanssa alas pohtimaan mitä muutamme pelissämme, kuinka hienoja ottelutapahtumia saimme Pyynikille kun Samu Lukkala ja JP Nieminen loivat sinne tunnelmaa ammattitaidollaan. Mutta erityiskiitos Artsi Khvorostille joka teki videoiden parissa valtavan työn ja sparrasi minua ja Santtua koko kevään. Ainakin itse opin tavattoman paljon.
Kuten pojille jo kopissa sanoin, John Waynea (?) lainaten: ”Oli kunnia ratsastaa kanssanne!”
Kössi