Jussi Salo: alkutalven kynnyksellä
Moronääs!
Tätä blogin kirjoitusta aloitellessa istun autossa matkalla Rukalta Rovaniemelle. Siinä sitten ajattelin, että kun talvi alkaa olemaan ovella, se tarkoittaa talviurheilijalle sitä, että eletään jälleen sitä jännintä, mutta jopa hienointa aikaa. Kovimmat hommat on kesän ja syksyn aikana hoidettu ja aletaan odottamaan kisoja sekä hyviä tuloksia. Tässä vaiheessa on turha kysyäkään urheilijalta, että miten menee ja mikä on kunto, koska kaikkihan vastaa tietenkin, että kunto on kovin koskaan. Ja niinhän sitä pitääkin uskoa itseensä, mutta taustalla pitää olla kuitenkin jotain faktaa, että siihen voi oikeasti uskoa…
Loppusyksy ja alkutalvihan on yhtä olosuhteiden ja lumen perässä juoksemista. Tämäkään vuosi ei ole tehnyt poikkeusta:
Vko43 meni saksan Oberstdorfissa hypätessä
Vko44-45 Levi ja Ruka
Vko46 Ruka ja Rovaniemi SM
Vko47 Rukan MC.
Monta kertaa urheilija pilaa kaiken tehdyn työn tässä vaiheessa, kun ei malta pitää järkeä mukana reenamisessa, kun ollaan hyvien olosuhteiden äärellä.
Niimpä tästä päästäänkin todella huonolla ja ontuvalla aasinsillalla itse aiheeseen. Urheilijan täytyy pitää mieli kirkkaana tässä vaiheessa, varsinkin kun puhutaan tälläisestä pitkästä turneesta. Ja parhaassa mahdollisessa tilanteessa reissu jatkuu vielä toisen kuukauden verran maailmancupissa. Mikä mun mielestä tarkoittaa sitä, että täytyy myös keksiä muuta ajateltavaa ja tekemistä kuin pelkkää hiihtoladulla lykkiminen, muna-asennossa laskeminen mäkeä alas, tehdä suksitestejä ja kuunnella kunnon nousun kohinaa pääkopassa. Paras tapa siihen on kaverin nöyryyttäminen jossakin pelissä!
Yksi asia vaan ei vaan oikeen menny niin kuin etukäteen olin aatellu. Ajatuksena oli saada kunnon lisäbuust
i voittamalla keilausmatsi erästä kovan luokan hiihtäjää vastaan. Kertoimet puhuivat vahvasti sitä kieltä, että jussipoika vie pelin ja henkinen kantti sen kuin kasvaisi. Sen puolesta puhuivat kesäiset tennismatsit. Onhan keilauskin jonkun näkönen pallopeli…
Mutta mitä käykään kun lähtee takki auki? Ei puhuta siitä… Asiaa ei edes auttanut uuden Tuntemattoman Sotilaan katsomisesta saatu sisu. Ootellaan taas lumien sulamista, niin saa wilsoni kyytiä.
Hienoa oli myös saada lapin reissulle viikoksi kaveri pitämään seuraa, ettei tarvinnut yksinään nylkeä hiihtoladulla. Ja mikä parasta kaveri oli vähän niin kuin edustamani lajin ulkopuolelta, niin puheenaiheet pysyivät jossakin muualla kuin hyppäämisessä ja hiihtämisessä, ainakin välillä. On se vaan mahtavaa, että ympärillä on paljon hienoja ihmisiä ja vielä kestävyysurheiluun seitin ohuesti lääpällään, niin saa vuorokauden varoitusajalla hommattua kaverin reissuun ilman mitään taivuttelua!
Mutta eipä tästä sen enempää. Tällä viikolla oli jo yksi harjoituskisa ja sunnuntaina on Rovaniemellä SM-kisat hiihdon Suomen Cupin yhteydessä. Eli ei muutaku TV päälle sillon. Sen kisan jälkeen selviääkin Rukan MC:n joukkuepaikat. Suosittelen siis painamaan seuraavanakin viikonloppuna TV:n virtanappulaa.
Morotellaan ku nähään!
