Seppo Mannila: Pikaluistelu 60-70 -luvuilla Tampereella Ratinassa
Tampereen kaupunki oli mahdollistanut pikaluistelun harrastajille loistavat puitteet niin 400m radan kuin muidenkin puitteiden osalta. Kyllä kelpasi harrastaa. Jää oli aina hyvin tehty ja se oli tunnetusti liukas. Ratinan hienot puitteet lisäsi luistelijoiden innostusta ja tuloshakuista harjoittelua. Yksin ei pärjätty silloinkaan. Kaksi henkilöä, jotka vaikuttivat Pyrinnön pikaluistelun nousuun ja menestykseen olivat “isähahmo”, pikaluistelun olympiamitalisti Pentti Lammio ja yleisurheilulahjakkuus Antti Jokinen. Antti oli aivan uskomaton innostaja. Moni sanoi, ettei ikinä ollut tavannut näin innostavaa ja vaikuttavaa ihmistä. Penttiä kuunneltiin ihaillen. Kun hän ilmestyi jäälle, niin jokainen odotti saavansa vinkkejä miten voisi vielä parantaa omaa luisteluaan. Myöskin Rinteen pariskunta Tarja ja Simo innostivat laadukkaaseen harjoitteluun niin kesällä kuin talvella. Heidän ansiostaa seuran Juhani Danielsson ja Hannu Seikkula valittiin liiton valmennusohjelmaan ja Seppo Mannila Sapporon nuorten olympiaryhmään.
Kilpailutoiminta oli vilkasta. Joulun jälkeen oli aina kansalliset kinkun sulattamiskisat, 1968 oli SM-luistelut, mitkä pidettiin Ratinassa. Ne olivat myös olympiakatsastuksen 68-kisoihin. Joka viikko seurat järjesti piirikunnalliset kilpailut. Fiilis oli kuin olisi joka viikko SM:t. Aktiivisia seuroja oli silloin Pyrintö, TamSi, Koovee ja PP.
Ratinassa järjestettiin myös koko maata koskeva nuorten Helsingin, Hämeen, Etelä-Pohjanmaan ja Lapin kesken iso pikaluisteluspektaakkeli. Tuleva Miss Suomi 1971 Pirjo Laitilakin luisteli Helsingin joukkueessa. Suomi-Ruotsi maaottelua isännöi Ratinan stadion vuonna 1968. Kaupunki lahjoitti luistelijoille toistakymmentäparia pikaluistimia, mikä osaltaan innosti luitelijoita tutustumaan lajiin. Emme olleet yksin. Ratinassa kuvattiin pikaluisteluvideo Suomen olympiakisojen talvikisojen hakuprosessia varten. Seppo Mannila sai kunnian olla mannekiininä jäällä. Tekojaa oli silloinkin jokaisen mielessä joka päivä. Kaija Mustosen olympiakulta 1968 ja Leo Linkoveden sprinttereiden MM ja Me 500m 38.00 1972 (400m rata) antoivat toiveita ja lupauksia siitä, että Suomeen saadaan ensimmäinen kunnon kansainväliset mitat täyttävä tekojää. No siihen vierähti vielä vuosia.
Hieno stadion sai olla muutaman vuoden pikaluistelijoiden “mekkana” käytössä kunnes kaupunki teki päätöksen siirtää pikaluistelu Pyynikille, missä on 333m pikaluistelurata.
Hieno ja maailmalla arvostettu laji saanee uusia poutaloita ja koskeloita tulevan Sorsapuiston tekojään myöstä. Sitä odottellessa “Reenaa, Reenaa niin pysyt porukassa” (lausuttava tampereen murteella).
Pikaluistelumuisteloin, Seppo Mannila