Punakoneen edustuksen riveissä nykyään suunnistava Jarkko Huovila (s. 1975) oli kutsuttu kertomaan TP: n innokkaille suunnistajille omasta urheilijanpolustaan. Legendaarisen Pyynikin testijuoksun ja Varalan urheiluopiston lounaan päälle Hampin kertomus omasta urheilijan taipaleesta oli mitä mainioin jälkiruoka. Eri ikäisille suunnistajille varmasti tarttui jokaiselle jokin ajatus tai idea, miten suunnistajana voi kehittyä ja millaisia moninaisia tekijöitä suunnistajana kehittymisen kokonaisuuteen kuuluu.

Nuorena poikana Jarkko liikkui monipuolisesti. Hän yleisurheili, pelasi joukkuepelejä ja lopulta suunnistikin rastireitillä. Kun Karkkilassa kaverit ympäriltä lopettivat joukkueurheilun, Hamppi siirtyi suunnistuksen puolelle 15-16 vuoden iässä. Valmentaja löytyi läheltä ja yhteistyö jatkuikin sitten koko huippu-uran ajan Juha Liukkosen kanssa. Kysyttäessä osallistumista juoksukilpailuihin mieleen muistui Hippo-kisojen 60 m juoksut. Ne olivatkin lähes ainoita juniorina kipaistuja ratajuoksukilpailuja. Hiihto ja pyöräily säilyivät myöhemmin tukilajeina suunnistusharjoittelussa.

Harjoiteltelussa hitaasti ja nousujohteisesti eteneminen oli tietoinen päätös. Vaikka kaverit ympärillä kehittyivät nopeammin ei urheilija omien sanojensa mukaan antanut sen häiritä omaa tekemistään. Ensimmäiset nuorten arvokilpailut tuottivat avausmatkalta pettymyksen. Maajoukkuepaita painoin niin paljon, että kisa päättyi karsinnan kautta c- finaaliin. Myöhemmin samoissa kisoissa tuli kuitenkin hyvä suoritus pitkältä matkalta. Nuorten MM-kilpailuissa Huovila saavutti lopulta viestissä vuonna 1994 hopeaa ja 1995 pronssia.

Toden teolla menestystä alkoi tulla 26-vuotiaana. Ensimmäisiin aikuisten MM-kilpailuihin  kisakoneen ovi avautui 2001 Tampereelle. Tällöin kokeneemmat maajoukkueratsut olivat sairastelleet ja juosseet heikosti näyttökilpailuja. Huovila kiitti luottamuksesta ja suunnisti joukkueessa viestikultaan kotiyleisön edessä. Kisajännityksen hän myöntää olleen seuralaisenaan rutiininomaisesti tärkeinä kisa-aamuina. Kun lähtökello on piipannut ja urheilija on päässyt kartan kanssa tositoimiin, niin jännitys on vaihtunut tekemiseen keskittymisen myötä. Eritysominaisuudekseen Jarkko Huovila mainitsee kyvyn kaivaa loppurutistuksen voimia vielä kisan loppuvaiheillakin.

Aikuisten sarjassa henkilökohtaiset MM-mitalit karkkilalainen suunnisti keskimatkoilta ensin vuonna 2005 Aichissa pronssia ja sitten 2006 Århusissa hopeaa. Viestin MM-mitaleja kertyi yleisen sarjan maajoukkueuralla palkintokaappiin kolme kappaletta: 2001 kultaa sekä 2003 ja 2006 hopeaa. Henkilökohtaisten kilpailujen menestys on ollut aina etusijalla. Viestimenestys on tullut ikäänkuin oheistuotteena. Jukolan Hiidenkivelle Huovila on kiivennyt kolmasti voittajana. Ensin vuosina 2000 ja 2003 norjalaisen Halden SK: n väreissä ja sitten 2012 Kalevan Rastin joukkueessa.

Miten menestyspolku sitten on rakentunut? Isona tekijänä Huovila mainitsee saaneensa urheilla ilman isompia vammakierteitä. Lisäksi hän teki tietoisen ratkaisun asua kahteen otteeseen Norjan Haldenissa. Siellä harjoittelun olosuhteet maastojen ja karttojen muodossa olivat erinomaiset. Lisäksi seurassa harjoitteli maailman parhaita miessuunnistajia. Oman kehittymisensä saattoi verrata harjoituksissa suoraan maailman huipulle eikä tarvinnut arvuutella tasoa.

-Tore Sandvik juoksi aina kovempaa korkealla ja oli muutenkin parempi juoksija, kuuluu sarkastinen arvio omasta suorituskyvystä

– Hakeudu maailman parhaiden seuraan harjoittelemaan, tiivistyy kokeneen urheilijan neuvo. Kehittävän ympäristön löytäminen on tärkeää niin taidollisesti kuin henkisestikin. Hyväksi suunnistajaksi kehittyy vain suunnistamalla paljon. Huovila harjoitteli suurimman osan Norjan-vuosistaan nimenomaan suunnistusharjoituksia tehden ja juosten joko poluilla tai maastossa. Tietä hän toteaa käyttäneensä juoksualustana lähinnä siirtyessään kuntosalille. Omaa metsäjuoksutekniikkaansa hän hioi pitkäjänteisesti.

– Etsi omat vahvuusalueesi suunnistajana ja tukeudu niihin. Huippusuunnistajaksi voi kehittyä työtä tekemällä monenlaiset persoonat. Erilaisilla mestareilla on erilaisia vahvuuksia. Huovilan tavoitteena oli olla oma paras itsensä.

Nuorena suunnistustaito haettiin valmentajan vaatimuksella tietää, missä suunnistaja sijaitsee kartalla lähes metrien tarkkuudella. Siitä sitten toistojen kautta vauhtia kasvatettiin kohti huippusuunnistuksen nopeutta.  Huovila näkee eri seurojen ja seuranvaihtojen; Karkki-Rasti, Delta, Halden SK, Kalevan Rasti ja nyt Tampereen Pyrintö, tehneen hyvää hänen suunnistajana kehittymiselleen. Lisäksi rohkeus lähteä ulkomaille ja ennakkoluulottomuus korkealla harjoittelemiseen toivat aikanaan toivottuja tuloksia. Hyvinä harjoituspaikkoina hän mainitsee Haldenin, Göteborgin, Tukholman ja Södertäljen. Korkean paikan leirille hänen suosituksestaan kannattaa suunnata esimerkiksi Italian Livignoon tai Etelä-Afrikan Dullstroomiin. Pelkkä Pirkanmaan metsissä suunnistaminen ei siis huippusuunnistajalle taito- ja maastopankin kasvattamiseen tule riittämään.

– Uskaltakaa levätä ja palautua. Hamppi teki sen, mistä monet haaveilevat, mutta eivät sittenkään uskalla; lepäsi tarvittaessa myös leireillä. Lisäksi hän piti siirtymäjakson ennen uuden harjoituskauden alkua. Harjoittelun rytmityksessä hän käytti vk-blokkeja ennen arvokilpailuja. Vuoden ympäri harjoitusohjelmasta löytyi parikin vk- harjoitusta viikossa. Eli reipasta menoa oli tiedossa myös peruskuntokaudella.

Miten satsaus suunnistukseen näkyi opiskeluissa vai näkyikö?

– Valmistuin kaksi vuotta sitten Tampereen yliopistosta, naurahtaa tänä vuonna 43-vuotissyntymäpäiviään viettävä Punakoneen suunnistusnestori. Satsaus suunnistukseen on ollut kokonaisvaltaista heittäytymistä elämän kaikilla tasoilla. Menestys on tullut omaan tekemiseen uskoen ei vahingossa.

Tunnin ja vartin kohdalla, juuri kun hämäläiset ovat lämmenneet kyselemään, saapuu Punakoneen GM Kari Jussila maailmalla matkaavan TP-joukon Skype – puhelusta kyselemään, joko oltaisiin valmiita. Keskittynyt yleisö on selvästi vaikuttunut kuulemastaan. Hienoimmat kuulijakokemukset aiheuttavat elinikäisiä jälkiä. Kaikesta päätellen tästä on juurikin semmoinen syntynyt. Keskustelu aiheesta jatkuu seuraavana päivänä somessa ja whatsappissa.

– Suunnistus ei ole pelkästään tekniikkalaji vaan se on myös tunnelaji, sanoo Lammikko. Nyt se on tehty. Tunne on herätetty.