Huippuseura-blogi

Tampereen Pyrintö on mukana Suunnistusliiton huippuseuraprojektissa.

Suunta Huipulle on suomalaisen huippusuunnistuksen kehittämisohjelma, joka pohjautuu Suunnistuksen linja 2020-työryhmän visioon ja Suunnistusliiton strategiaan, jossa seuravalmennus suomalaisen valmennusjärjestelmän tukemana tuottaa kansainväliseen menestykseen valmiita urheilijoita ja kyvykkäitä, sitoutuvia toimijoita.

Kehitysohjelman myötä halutaan lisätä innostusta, yhteisöllisyyttä, yhteistyötä ja valmennuksen laatua. Kehitystoimiin kuuluu huippuseuraprojekti, yhtenäisen valmennuslinjauksen mukaisen valmennuksen edistäminen sekä kilpailujärjestelmän ja näkyvyyden kehittäminen.

Seuran toiminnan esittely

Ensimmäisenä tehtävänämme oli esitellä seuramme toiminta muille Huippuseuraprojektissa mukana oleville seuroille. Menetelmänä oli PechaKucha.

“PechaKucha on Japania ja tarkoittaa puheensorinaa. PechaKuchat ovat tapaamisia, joissa vaihdetaan ajatuksia ja esitellään ideoita, luonnoksia ja töitä erityisellä Pecha Kucha 20×20 -konseptilla. Ensimmäinen PechaKucha järjestettiin Tokiossa vuonna 2003. Nyt tapahtumia järjestetään yli 900 kaupungissa ympäri maailmaa ja olemme tietääksemme valtakunnan tasolla ensimmäinen suomalaisen urheilun PechaKucha kokeilu!”
PechaKucha osuudessa kukin seura esitteli toisille seuroille 20 PowerPoint diaa tai dialla olevaa kuvaa omasta seurastaan. Diat pidetään ajastetusti esillä 20 sekunnin ajan. Meillä kuvasarajaa olivat koostamassa alueidensa vastuuhenkilöt. Kiitos teille: Jyri, Jarno, Teija, Sami, Jari, Mikko, Kari, Janne, Tiina, Tuija ja Heikki

PechaKuchastamme tuli hieno 🙂

Seuran tarina

Työpajassa 29.10.17 pohdimme seuran tarinaa:

  • Mistä tarina alkaa?
  • Keitä tarinassa on mukana?
  • Mistä meille tärkeästä tarina kertoo?
  • Mitä kohti tarina etenee?
  • Mitkä ovat tarinan seuraavat juonenkäänteet?

Koosteen työpajasta voit lukea tästä munseura.

Tuija Laine-Itävuo: Kerro seuran tarina

Mikä on seuran tarina ja kuka sen voi kertoa? Mistä seuran tarina alkaa? Minusta seura on yhtä kuin seuraan kuuluvat ihmiset. Jokaisella ihmisellä on oma tarinansa, oma suhde seuraan ja muihin seurassa toimiviin ihmisiin. Tuo suhde, kuten muutkin elämän suhteet, muuttuu ja mukautuu elämänvirran mukana. Välillä olemme hyvin lähellä toisiamme, välillä emme edes muista toistemme olemassaoloa. Minun tarinani alkaa vuodesta 1988 ja bussimatkasta uuden harrastuksen pariin. Tarinaan mahtuu paljon iloa, onnistumisen kokemuksia yhdessä parhaiden ystävien kanssa, vuodatettuja ja vuodattamatta jääneitä pettymyksen karvaita kyyneliä sekä muiden tarjoamista urheiluelämyksistä nauttimista. Suuria tunteita. Rinnalla kulkemista. Yhteenkuuluvuutta. Tarinassani kaikki se hyvä, jonka olen itse saanut seurassa toimivilta ihmisiltä, toivottavasti jatkaa kulkuaan minun kauttani eteenpäin korvaten kaikki ne sanomatta jääneet kiitokset. Kiitos.

Tarinani ei ole irrallinen, vaan kietoutuu yhteen sinun tarinasi kanssa ja sinun ja sinun ja sinun. ”Minä olen syntynyt seuraan”, kertoo yksi. ”Joo ja kun olit vauva, minä olen hoitanut sinua leireillä”, jatkaa toinen. ”Seura on tärkeä sosiaalinen viiteryhmä kuin perhe”, nostaa esille pyrintöläinen, ”seurakavereista on apua moneen”. ”Kahjoa touhua” kiteyttää parhaimmillaan niin keskiviikkoisin juostut ylipitkät lamppulenkit, kuin heittäytymisen kisajärjestelyihin – vaikkapa nyt Ahvenanmaalle tai pyörän selkään. ”Kyllä onnistuu. Ei kun touhukkaasti toimeen”, todetaan yhdessä ja nauretaan makeasti päälle.

Mitä hyvää haluamme yhdessä napata tarinoistamme mukaamme tulevaisuuteen? Haluamme(ko) olla seura, jossa hyvä henki ja yhteisöllisyys on kaiken tekemisen perusta. Meillä on kivaa hyvässä seurassa ja tarjoamme toimintaa vauvasta vaariin ja tietysti myös mummoille. Hyvä toiminta on arvo itsessään. Olemme yksi joukkue, ja siksi meillä on paitsi lupa onnistua, myös epäonnistua. Menestys on hyvinvoinnin oheistuote.

Kuunnellessani seurakavereideni muistoja matkan varrelta, ja pohtiessamme yhdessä meille tärkeitä asioita seurassamme tuli mieleeni vanha afrikkalainen käsite ubuntu. Yksi ubuntun näkökulmia on, että ”olet se joka olet, kiitos ympärillä olevien ihmisten”. Kiitos siis kaikille yhdessä eletyistä hetkistä, jaetuista muistoista sekä kaikista tulevista kokemuksista seurassamme ja seurassanne!

Tämän tarinan kertoi Tuija – pyrintöläinen vuodesta 1988 vuoteen 2088 (vähintään)

Valmennuksen kehittäminen

             

 

Toteutimme syys-lokakuun vaihteessa kyselyn seuravalmennuksen nykytilasta: Kiitos kaikille vastaajalle. Kyselyn tulokset olivat pohja-aineistona 5.10. valmennuksen kehittämisen työpajaan, joka pidettiin 5.10. Kooste työpajasta:  valmennus

Näiden pohjalta olemme laatimassa seuravalmennuksen  kehittämissuunnitelman vuoksiksi 2018-2020. Työ jatkuu pohdinnalla “Mikä on kansainvälisen suunnistuksen vaatimustaso?” Olethan sinäkin 13.1. mukana kehittämässä seuravalmennusta?

Kuulijan kirjoitus: Jarkko Huovilan suunnistajan polku ja kansainvälisen suunnistuksen vaatimukset

Jarkko Huovila kertomassa pyrintöläisille urheilijan polustaan

Punakoneen edustuksen riveissä nykyään suunnistava Jarkko Huovila (s. 1975) oli kutsuttu kertomaan TP: n innokkaille suunnistajille omasta urheilijanpolustaan. Legendaarisen Pyynikin testijuoksun ja Varalan urheiluopiston lounaan päälle Hampin kertomus omasta urheilijan taipaleesta oli mitä mainioin jälkiruoka. Eri ikäisille suunnistajille varmasti tarttui jokaiselle jokin ajatus tai idea, miten suunnistajana voi kehittyä ja millaisia moninaisia tekijöitä suunnistajana kehittymisen kokonaisuuteen kuuluu.

Nuorena poikana Jarkko liikkui monipuolisesti. Hän yleisurheili, pelasi joukkuepelejä ja lopulta suunnistikin rastireitillä. Kun Karkkilassa kaverit ympäriltä lopettivat joukkueurheilun, Hamppi siirtyi suunnistuksen puolelle 15-16 vuoden iässä. Valmentaja löytyi läheltä ja yhteistyö jatkuikin sitten koko huippu-uran ajan Juha Liukkosen kanssa. Kysyttäessä osallistumista juoksukilpailuihin mieleen muistui Hippo-kisojen 60 m juoksut. Ne olivatkin lähes ainoita juniorina kipaistuja ratajuoksukilpailuja. Hiihto ja pyöräily säilyivät myöhemmin tukilajeina suunnistusharjoittelussa.

Harjoiteltelussa hitaasti ja nousujohteisesti eteneminen oli tietoinen päätös. Vaikka kaverit ympärillä kehittyivät nopeammin ei urheilija omien sanojensa mukaan antanut sen häiritä omaa tekemistään. Ensimmäiset nuorten arvokilpailut tuottivat avausmatkalta pettymyksen. Maajoukkuepaita painoin niin paljon, että kisa päättyi karsinnan kautta c- finaaliin. Myöhemmin samoissa kisoissa tuli kuitenkin hyvä suoritus pitkältä matkalta. Nuorten MM-kilpailuissa Huovila saavutti lopulta viestissä vuonna 1994 hopeaa ja 1995 pronssia.

Toden teolla menestystä alkoi tulla 26-vuotiaana. Ensimmäisiin aikuisten MM-kilpailuihin  kisakoneen ovi avautui 2001 Tampereelle. Tällöin kokeneemmat maajoukkueratsut olivat sairastelleet ja juosseet heikosti näyttökilpailuja. Huovila kiitti luottamuksesta ja suunnisti joukkueessa viestikultaan kotiyleisön edessä. Kisajännityksen hän myöntää olleen seuralaisenaan rutiininomaisesti tärkeinä kisa-aamuina. Kun lähtökello on piipannut ja urheilija on päässyt kartan kanssa tositoimiin, niin jännitys on vaihtunut tekemiseen keskittymisen myötä. Eritysominaisuudekseen Jarkko Huovila mainitsee kyvyn kaivaa loppurutistuksen voimia vielä kisan loppuvaiheillakin.

Vuoden 2005 Japanin MM-kisojen keskimatkan mitalistit Chris Terkelsen, Thierry Gueorgiou ja Jarkko Huovila

Aikuisten sarjassa henkilökohtaiset MM-mitalit karkkilalainen suunnisti keskimatkoilta ensin vuonna 2005 Aichissa pronssia ja sitten 2006 Århusissa hopeaa. Viestin MM-mitaleja kertyi yleisen sarjan maajoukkueuralla palkintokaappiin kolme kappaletta: 2001 kultaa sekä 2003 ja 2006 hopeaa. Henkilökohtaisten kilpailujen menestys on ollut aina etusijalla. Viestimenestys on tullut ikäänkuin oheistuotteena. Jukolan Hiidenkivelle Huovila on kiivennyt kolmasti voittajana. Ensin vuosina 2000 ja 2003 norjalaisen Halden SK: n väreissä ja sitten 2012 Kalevan Rastin joukkueessa.

Miten menestyspolku sitten on rakentunut? Isona tekijänä Huovila mainitsee saaneensa urheilla ilman isompia vammakierteitä. Lisäksi hän teki tietoisen ratkaisun asua kahteen otteeseen Norjan Haldenissa. Siellä harjoittelun olosuhteet maastojen ja karttojen muodossa olivat erinomaiset. Lisäksi seurassa harjoitteli maailman parhaita miessuunnistajia. Oman kehittymisensä saattoi verrata harjoituksissa suoraan maailman huipulle eikä tarvinnut arvuutella tasoa.

-Tore Sandvik juoksi aina kovempaa korkealla ja oli muutenkin parempi juoksija, kuuluu sarkastinen arvio omasta suorituskyvystä

– Hakeudu maailman parhaiden seuraan harjoittelemaan, tiivistyy kokeneen urheilijan neuvo. Kehittävän ympäristön löytäminen on tärkeää niin taidollisesti kuin henkisestikin. Hyväksi suunnistajaksi kehittyy vain suunnistamalla paljon. Huovila harjoitteli suurimman osan Norjan-vuosistaan nimenomaan suunnistusharjoituksia tehden ja juosten joko poluilla tai maastossa. Tietä hän toteaa käyttäneensä juoksualustana lähinnä siirtyessään kuntosalille. Omaa metsäjuoksutekniikkaansa hän hioi pitkäjänteisesti.

– Etsi omat vahvuusalueesi suunnistajana ja tukeudu niihin. Huippusuunnistajaksi voi kehittyä työtä tekemällä monenlaiset persoonat. Erilaisilla mestareilla on erilaisia vahvuuksia. Huovilan tavoitteena oli olla oma paras itsensä.

Nuorena suunnistustaito haettiin valmentajan vaatimuksella tietää, missä suunnistaja sijaitsee kartalla lähes metrien tarkkuudella. Siitä sitten toistojen kautta vauhtia kasvatettiin kohti huippusuunnistuksen nopeutta.  Huovila näkee eri seurojen ja seuranvaihtojen; Karkki-Rasti, Delta, Halden SK, Kalevan Rasti ja nyt Tampereen Pyrintö, tehneen hyvää hänen suunnistajana kehittymiselleen. Lisäksi rohkeus lähteä ulkomaille ja ennakkoluulottomuus korkealla harjoittelemiseen toivat aikanaan toivottuja tuloksia. Hyvinä harjoituspaikkoina hän mainitsee Haldenin, Göteborgin, Tukholman ja Södertäljen. Korkean paikan leirille hänen suosituksestaan kannattaa suunnata esimerkiksi Italian Livignoon tai Etelä-Afrikan Dullstroomiin. Pelkkä Pirkanmaan metsissä suunnistaminen ei siis huippusuunnistajalle taito- ja maastopankin kasvattamiseen tule riittämään.

– Uskaltakaa levätä ja palautua. Hamppi teki sen, mistä monet haaveilevat, mutta eivät sittenkään uskalla; lepäsi tarvittaessa myös leireillä. Lisäksi hän piti siirtymäjakson ennen uuden harjoituskauden alkua. Harjoittelun rytmityksessä hän käytti vk-blokkeja ennen arvokilpailuja. Vuoden ympäri harjoitusohjelmasta löytyi parikin vk- harjoitusta viikossa. Eli reipasta menoa oli tiedossa myös peruskuntokaudella.

Miten satsaus suunnistukseen näkyi opiskeluissa vai näkyikö?

– Valmistuin kaksi vuotta sitten Tampereen yliopistosta, naurahtaa tänä vuonna 43-vuotissyntymäpäiviään viettävä Punakoneen suunnistusnestori. Satsaus suunnistukseen on ollut kokonaisvaltaista heittäytymistä elämän kaikilla tasoilla. Menestys on tullut omaan tekemiseen uskoen ei vahingossa.

Tunnin ja vartin kohdalla, juuri kun hämäläiset ovat lämmenneet kyselemään, saapuu Punakoneen GM Kari Jussila maailmalla matkaavan TP-joukon Skype – puhelusta kyselemään, joko oltaisiin valmiita. Keskittynyt yleisö on selvästi vaikuttunut kuulemastaan. Hienoimmat kuulijakokemukset aiheuttavat elinikäisiä jälkiä. Kaikesta päätellen tästä on juurikin semmoinen syntynyt. Keskustelu aiheesta jatkuu seuraavana päivänä somessa ja whatsappissa.

– Suunnistus ei ole pelkästään tekniikkalaji vaan se on myös tunnelaji, sanoo Lammikko. Nyt se on tehty. Tunne on herätetty.

Suunnistajan polku Tampereen Pyrinnössä

Suunta Huipulle Huippuseuraprojektin kolmas työpaja pidettiin 26.-28.1. Suunnistusvalmennusseminaarin yhteydessä Kisakalliossa. Keskustelun aiheena olivat Huippuseurojen suunnistajan polku ja kansainvälisen suunnistuksen vaatimukset sen eri tasoilla.

Suunnistajan polkumme on selkeästi kuvattu oheiseen kuvaajaan. Tavoitteemme järjestää toimintaa vauvasta vaariin toteutuu. Kaikilla on kivaa hyvässä seurassa 🙂  Seuraavissa tehtävissä tulemme porautumaan valmennuksen sisällön kehittämiseen tämän polun eri vaihessa. Pyrimme luomaan konreettisen punavakoisen langan Pyrinnön tapaan kannustaa ja tukea Urheilijoita heidän polullaan oravapolun ja nuorten ryhmän kautta kohti kansainvälistä huippua. Seuraa keskutelupalstaa ja tule mukaan projektin tehtäviin.

Pilottiseurat esittelivät seminaariin osallistujille oman seuransa hyvän käytännön. Meiltä esittelyssä oli Oravapolun OHO-periaate . Oravapolku on toimintaa, jossa viihtyvät niin Oravat (lapset), Huoltajat kuin Ohjaajatkin! Suunnistus on parhaimmillaan koko perheen iloinen harrastus. Oravapolun menestys ja hauskuus perustuvat siihen, että toiminnassa on mukana runsas joukko vanhempia, jotka osallistuvat omien kykyjensä ja halujensa mukaan harjoitusten toteuttamiseen.

Seminaarin ohjelmassa oli myös Tampereen Pyrinnön suunnistajan polun MM-mitalisti punahilkka Venlan “Kaksi tietä mitaleille“. Kiitos Venla! Kiitos myös tukihenkilöille Pipolle ja Lammikolle!

Kaikki Suunnistusvalmennuseminaarin esitykset löydät täältä. Mielenkiintoiset esitykset antoivat paljon ideoita kehittää seuratoimintaamme edelleen.

Valmennuksen polku

Kansaivälisellä tasolla menestyvän suunnistajan perustaso (TP:n määritelmä)

  • Taito: virheitä EI tehdä ”SUB 1”
  • Vauhti: kisavauhti on MK-tasolla (aiemmin AnaK)
  • Kantti/ paineen sieto: suoritus on nähtävissä koko ajan gps, pääkamerat, yleisö, yhteislähdöt, knock out, viestit

17.2. kokoonnuimme pohtimaan, mitä tuo vaatimustaso tarkoittaa seuran oravapolun, junnujen ja edustuksen toiminnassa? Minkälaista seuravalmennuksen on oltava eri ikäkausina, jotta voimme tukea urhelijoiden kasvua kansainväliselle huipulle? Miten me seurana voimme tarjota ympäristön, jossa urheilija voi toteuttaa unelmaansa?

Paikalla oli 16 valmentajaa ja ohjaajaa tasaisesti sekä oravapolun, punajunnujen että edustuksen taustajoukoista. Tiedonvaihto ja keskustelu olivat vilkasta. Koostimme työpajan siten, että alustuksina kuulimme Suunnistusvalmentajakoulutuksen Taso 2:n sekä suunnistusvalmennusseminaarin oppeja fysiikasta ja taidosta. Keskustelu pohjautui myös SSLn linjaukseen Vauhtia! Taitoa! Kanttia! Totesimme, että teos on tiivistä asiaa 🙂 Näiden alustusten pohjalta koostimme ikäkausittain tavoitteita ja toimintatapoja seuratoimintaamme. Psyykkisen valmennuksen osuuden koostimme kuultuamme 21.2. Tampereen urheiluakatemin urheilupsykologi Tiina Röningin luennon.

Työpajan aikaansaannos tulee olemaan osana TP:n valmennuksen käsikirjaa ja on nyt Pyrintöläisten luettavissa TP:n Jäsenet-palstalta kohdasta valmennusmateriaalit. Lue ja kommentoi. Oma oivalluksesi asiasta on tärkeä “linjauksen” kehittämisessä. Yksinkertaistettuna erittäin tiiviisti: VVV (= Vauhtia, Vaihtelua, Viuhkaa) 🙂

 

 

Vauhti

taustamateriaalina kuulimme oppeja herkkyyskausista (materiaali löytyy TP:n Jäsenet-palstalta kohdasta valmennusmateriaalit)  sekä Ari Nummalan opit suunnistusvalmenusseminaarista. Kiteytyksenä:

  • oravapolulla paljon liikkumista motorisia taitoja kehittäen
  • junnuissa monipuolista liikuntaa nopeus huomioiden
  • edustuksessa kovia yhteistreenjä liiton tarjonta hyödyntäen

 

 

 

 

 

Taito

Taustamateriaalina meillä oli Sami Kalajan oppeja taidon oppimisesta (materiaali löytyy TP:n Jäsenet-palstalta kohdasta valmennusmateriaalit) sekä Mikko Ojanahon luentomateriaali suunnistusvalmennusseminaarista suunnistustaidon oppimisesta ja harjoituksen erittämisestä eri tasoisille suunnistajille .

Oheisen kuvan mukaisia suunnistustaidon osa-alueita voidaan ja pitää kehittää rinnakkain. Miten voimme muokat ympäristöä siten, että oppija oivaltaa?

Keskutelimme, että pääpaino

  • oravapolulla perustaidoissa
  • junnuissa toimnnan ohjauksessa (=suunnistusajattelu)
  • edustuksessa suorituksen hallinnassa

 

 

 

Kantti

Ungdomens Tiomila voittajat 2017 – Tampereen Pyrintö

Tiina Röningin luennon muistiinpanot (materiaali löytyy TP:n Jäsenet-palstalta kohdasta valmennusmateriaalit). Tämä osio on eniten kesken ja kehittyy eteenpäin 🙂

  • Oravapolulla rakastuminen lajiin
  • junnuissa kilpailemaan oppiminen
  • edustuksessa paineen hallinta erilaisissa tilanteissa

 

 

Huomaa minut, huippuseura

Huippuseuraprojekti on äkkiä ajatellen huippusuorittamista, sitä että on parempi kuin muut. Vai onko? Missä kilpailussa olemmekaan mukana? Mitä meidän pitäisi mitata, jotta voisimme sanoa olevamme huippuseura? Mitä jos määrittäisimme huippuseurana onnistumista myös välittämisen määrässä?

Jokainen meistä kaipaa hyväksyntää ja huomiota. Hyväksytyksi tulemisen tarve tai kääntäen hylätyksi tulemisen pelko on ihmisen syvimpiä toimintaa ohjaavia motiiveja.

Kilpaurheilussa käy helposti niin, että kultamitalistin taustalla on suuri joukko nuoria, joita ei ole huomattu tai jotka eivät ole kokeneet onnistumista. Usein kun seuraa toimintaamme kisoissa ja harjoituksissa, niin ensimmäiseksi maaliin tulleet saavat huomiota, kartat ja ratavalinnat käydään huolella läpi.

Jälkipäässä maaliin tulevat poistuvat huoltajien luokse ja lähtevät vähin äänin kotiin. Ei ole mikään ihme, että heidän intonsa hiipuu tällaisten tilanteiden toistuessa. Meidän pitäisi kuitenkin muistaa, että jokainen ihminen on ihmisenä ja suunnistajana ihan yhtä arvokas. Kenenkään arvo ei ole riippuvainen testijuoksun ajasta tai mistään muustakaan mitattavasta urheilutuloksesta.

Seuramme vuosikokouksessa seuranmestarit saavat mitalinsa ja sankarit muistamisensa. Mutta monta hienoa kasvutarinaa jää silloin huomiotta. Totta, jaamme myös tsempparipalkintoja. Taidamme silti tosiasiallisesti huomata vain kilpailuissa menestyneet.

Huomaammeko, että kärjen takanakin voi olla todella suuria hetkiä? Me emme ehkä osaa kysyä niistä emmekä antaa nuorelle mahdollisuutta kertoa omasta onnistumisestaan. Odotamme ja kenties sallimme tietyn tyyppisiä vastauksia, mutta mitä jos nuori onkin määritellyt oman onnistumisensa ihan toisella tavalla? Mitä jos tämän päivän tavoitteena ei ollutkaan olla ensimmäisenä maalissa?

Pysähdy, huomaa minut juuri nyt! Sitä huutaa mielessään moni suunnistajan alku – vaikka ei sitä ääneen sanokaan. Vastataan tuohon huutoon! Jokaisen osallistujan huomioimisella kultamitalien määrä ei välttämättä kasva, mutta annamme nuorelle mahdollisuuden kasvaa tasapainoisena ihmisenä. Kumpi lopulta onkaan tärkeämpää?

Elämä on jatkuva sarja toisiaan seuraavia hetkiä. Tärkeimpiä ovat ne hetket, joissa ihmiset oikeasti kohtaavat ja pysähtyvät. Hetki voi olla ystävällinen katse, kannustava sana, aito välittäminen, huolenpidon osoitus. Se voi olla kahden sekunnin mittainen, mutta  siitä jäävä muistijälki voi kantaa vuosien päähän. Hetket ovat arvokkaita kaikille, voittajille ja aivan erityisesti niille, jotka eivät sillä hetkellä ole menestyvimpien joukossa.

Välittävässä ympäristössä meidän kaikkien olo on turvallisempi. Uskallamme olla mukana juuri sellaisina kuin olemme, myös vikoinemme ja puutteinemme. Meillä on suuri joukko valmentajia, joilla on mahdollisuus luoda juuri tätä välittävää ympäristöä. Voimme kehittyä huippuseurana tässäkin suhteessa.

Jos onnistumme luomaan välittämisen ilmapiirin, niin olemme onnistuneet jossain todella merkityksellisessä. Sen rinnalla menestyminenkään ei tunnu enää tärkeältä. Hyvän yhteishengen ja tekemisen meiningin vallitessa menestys kuitenkin tulee varmasti, kuin itsestään ja ikään kuin sivutuotteena. Voittamisen hetketkin ovat entistä väkevämpiä ja yhdessä niitä juhlistaen ne tuntuvat entistä paremmilta!

Huomataan toisemme. Joka ikinen ja joka ikinen päivä.

Teksti: Heikki T. & Sami M.

Suunnistuksen taitoleiripäivät talvikaudella – Taitoa, kanttia ja vauhtia!

Mitä uutta tarjottaisiin nuorille taitoharjoitteluun talvelle, oli suuri kysymys viime syksynä uutta suunnistuskautta mietittäessä. Esiin nousivat tulevan kauden näyttö- ja arvokilpailujen erikoisuutena suppamaastot ja niiden ominaispiirteet; reitinvalinnan merkityksen korostuminen ja käyrien ymmärtäminen. Lisäksi oli nähty tarve vahvistaa kompassitaitoja, harjoitella kovavauhtista suunnistusta ja tukea suorituksenhallintaa. Tärkeäksi elementiksi seuratasolla oli nostettu yhteisöllisyyden vahvistaminen ja myönteisen seurahengen ylläpito.

Valmennustiimissä Pyrinnön suunnistuskalenteriin suunniteltiin talvikaudelle uutuutena taitoleiripäiviä. Kantavana teemana ideana oli, että tulevan kesäkauden arvokilpailujen tyyppimaastoihin tehtäisiin harjoituspäiviä, jonne liikuttaisiin yhteiskuljetuksella. Tällöin bussimatkat hyödynnettäisiin taitoteemoihin liittyvillä harjoitteilla ja toisaalta paluumatkalla olisi aikaa harjoitusten analysointiin. Lisäksi taitoleiripäiviin ideoitiin vierailevien valmentajien tai asiantuntijoiden valmennustiedon jakamista. Pääasiallinen kohderyhmä oli nuoret eli Punajunnut, mutta taitoleiripäivät suunniteltiin avoimiksi tapahtumiksi seuran kaikille ryhmille ja jäsenille. Leireihin määriteltiin maltilliset ryhmäkohtaiset omavastuuosuudet. Päävastuu leiripäivien suunnittelusta ja käytännön järjestelyistä laskettiin kokeneille harteille: Riikalle ja Lammikolle.

Aloitusleiri Kärkölä 3.11-5.11.2017

Matkaan lähdettiin Hakametsän jäähallilta tuttuun tapaan Atro Vuolle -yhtiön bussikyydillä. Ensimmäisenä suunnistettiin yöharjoitus Tapanilassa. Kyseinen maasto tarjosi supikkoa polkurikkaassa kangasmaastossa.

Tapanilasta bussi suuntasi Kärkölään majoitukseen, tulevan Lahti-Jukolan tunnelmiin. Lauantaina aamun harjoituskarttana oli Vihattu. Luminen ja kivikkopohjainen suppamaasto tarjosi eksotiikkaa myös kokeneille suppaeksperteille. Kilometrivauhdit tipahtelivat melko alhaisiksi, mutta toisaalta reitinvalinnoissa koettiin useita onnistumisen elämyksiä.  Aamupäivän harjoituksen analysointi tehtiin pienryhmissä lounaan jälkeen. Tähän osallistuivat myös Harrasteryhmäläiset, jolloin yhteistoiminnallista oppimista koettiin puolin ja toisin.

Iltapäivällä Surmajärven avokalliomaastossa harjoiteltiin rastinottoa ja rastinoton tekniikoita. Harjoituksen oli suunnitellut SSL:n nuorten olympiavalmentaja Antti Örn. Illalla harjoitusta vielä analysoitiin porinapiireissä Lammikon opastuksella. Illalla keskityttiin Punajunnujen ryhmäytymisen tukemiseen ja kapteenien valintaan.

Sunnuntaina aamu avattiin Santaveräjän suppamaastossa. Harjoituspaikka oli valikoitunut Santaveräjään, koska nuorten katsastuskilpailut keväällä ja SM- keskimatka käydään vastaavanlaisessa ympäristössä. Lounaan jälkeen Antti Örn piti luennon tulevan kauden harjoittelusta ja kertoi samalla suppamaastojen suunnistustekniikasta. Paluumatkalla jatkettiin nuorten haastatteluja tulevan harjoitus- ja kilpailukauden tavoitteista ja toiveista.

Taitoleiri Jämi 2.12.2017

Jämin nopeakulkuisille kankaille suunnattiin joulukuussa. Jo bussimatkalla tehtiin ensimmäiset Riikan laatimat kynä-paperiharjoitukset lähtösuuntaan ja suunnassakulkuun liittyen.  Jämin ilmailukeskuksen maastoon satanut lumi hieman hidasti juoksua, mutta taitopuolella pääpaino oli rastinotossa ja lähtösuunnassa, joten teemaa se ei haitannut. Aamupäivällä rastinottoharjoituksessa nopeimmat leimasivat lähes 30 rastia.

Lounaan jälkeen pohdittiin harjoituksen ydinkohtia ja mietittiin kompassisuunnassa pysymisen keinoja. Erilaisten kompassimallien käyttäjiä löytyi porukasta useita. Levykompassin vannoutuneita käyttäjiäkin löytyi vielä muutamia, ja varsin hyvään kisamenestykseen hekin olivat kesäkaudella yltäneet. Mukavana välipalana leiriläiset kuulivat nuorten maajoukkuesuunnistajien huomioita kompassin käyttötekniikoista Lammikon salamahaastattelussa. Kiteytettynä oppi taisi olla: kompassin kantaminen maastossa koriste-esineenä on ajanhukkaa. Kun otat suunnan, niin noudata sitä. Kompassiin väännetty suunta ei paljon lämmitä, mikäli et rastivälillä sitä katso. Lähes kaikki tehdyt virheet ovat suuntavirheitä.

Illan hämärtyessä suunnistajat lisäsivät vaatekertoja ylleen, virittivät lamput kirkkaimmalle mahdolliselle valoteholle ja lähtivät käyräkartalla urakoimaan suuntavälejä. Harjoituksen voitiin todeta onnistuneen, sillä kaikki ehtivät annetussa määräajassa takaisin bussiin.

Mukavan lisän bussimatkalle toivat Pyrinnön edustusryhmän suunnistajat ja muutamat Punahilkat, joiden kanssa nuoret vaihtoivat ajatuksia tulevista harjoituksista ja talven ulkomaan suunnistusleirityksestä.

Taitoleiri Pori (Yyteri) 20.1.2018

Porin taitoleiripäivään sisällytettiin Puuvilla Challenge – sisäsuunnistus paikallisessa ostoskeskuksessa. Tämä hauska kilpailumuoto tarjosi mielekästä karttaharjoittelua totutun oheen. Sisäsuunnistuksen jälkeen pidettiin jälleen taitolueto ja tutkittiin yhdessä kesän kilpailukarttoja.

Menomatkalle tehtyä taitoharjoitusta jalostettiin käytännössä Yyterin rannalla. Harjoitus suunniteltiin syksyn KLL:n kilpailujen kartalle. Dyynien, harjumaaston ja suppien erikoismaastossa rastinoton ja rastilta lähdön tärkeys yhdistettynä oikeaan suuntaan korostuivat sujuvuuden harjoittamisessa.

Sprintin taitoleiri Helsinki 17.2.2018

Sprintin taitoleiripäivää ennen, 11.2., Lammikko kertoi ratamestarin näkökulmasta sprinttikilpailun ratasuunnittelun perusteita. Kuulijoille mielenkiintoisena tietona ratamestari kertoi laativansa usein jopa 8 lähes yhtä pitkää ja nopeaa reitinvalintaa. Vaihtoehtojen puutteeseen sprinttikisat eivät siis ainakaan kaadu. Useinkaan parhailla reitinvalinnoilla ei ole kuin muutamien metrien eroja.

Sprintti – teemaa harjoiteltiin Helsingissä. Samalla valmistauduttiin jo 12.5. kilpailtavaan Salming – sprinttiin. Kahden sprintti – harjoituksen avulla kerrattiin sprintin keskeisiä taidollisia elementtejä: etsi sujuva reitti ja toteuta se. Säilytä kontrolli suorituksessa ja pidä vauhtia yllä.

Tavoitteena oli karsia turha samanarvoisten reitinvalintojen arpominen, pysähtely ja suunnitelmien muutos pois vauhdikkaasta suorituksesta. Eteneminen pyrittiin pitämään sujuvana rakennuksien silhuetteja hyödyntäen ja samalla hahmottamaan suljetut reitit kuten ylitsepääsemättömät aidat, suljetut portit ja eri tasoilla olevat tiet pois omalta reitiltä.

Taitoleiri Turku 17.3.2018

Turkuun suunnattiin harjoittelemaan Oleelliset kohteet ja reitinvalinta – teemaa. Bussitehtävänä pohdittiin haastavan tilanteen nelikenttää: häiriötekijöitä, tilanteen haastavuuden syytä, kielteisiä ja myönteisiä ajatuksia (Hiihtolehti 2/2014).

Turkulaisen Varissuon lähiössä kokeiltiin uutta kilpailukonseptia: free choice – sprinttiä yhteislähdöllä. Kolmen sprintin setti vetäistiin high speed – vauhdilla. Kokemus opetti useimmille osallistujille oman työn tärkeyden, kun kovassa vauhdissa tehdään tärkeitä päätöksiä. Häiriötekijöitä lisättiin harjoitukseen kuvaajan, perässäjuoksijoiden ja kannustajien muodossa.

Alppilassa harjoituksen tavoitteiden toteutumista analysoitiin yhdessä. Luento-osuudessa kuultiin Turun urheiluakatemian valmentajan Jari Sipilän ajatuksia visuaalisen hahmottamisen ja visuomotoriikan vaikutuksista suunnistajan suoritukseen.

Iltapäivän harjoitus juostiin Turun Suunnistajien majan ympäristössä Alppilassa. Mukavassa hankikantokelissä karttavaihtoehtoina oli poluton kartta ja polullinen kartta. Hajontojen avulla harjoitukseen saatiin yksilöllisen työn harjoitusmahdollisuus. Suunta ja suunnassakulku, myös peitteisissä maastonosissa, oli jälleen teemana.

Harjoituksen jälkianalyysissä kuului tyytyväisiä kommentteja kauden leiripäivistä ja oman tekemisen kehittymisestä. Näillä eväillä suunnistajat lähtivät kevätleirille Ahvenanmaalle 30.3.2018 – 2.4.2018. Siellä harjoiteltiin yhdessä muiden seurojen kanssa ja saatiin hyvää tuntumaa kisojen kautta suunnistusvauhtiin.