Vuoden 2016 SM erikoispitkä käydään maastossa, jossa vaaditaan taidollista monipuolisuutta ja fyysistä voimaa – sen kestävyyden lisäksi. Maastotyypit vaihtelevat kilpailualueella ja tätä ratamestarit ovat osanneet hienosti hyödyntää.
Maasto on kulkukelpoisuudeltaan hyvää tai erittäin hyvää, ratamatkojen pituus taittuu tällä ja uskon, että nopeita aikoja on luvassa, elleivät sääolot mene kovin märiksi ja liukkaiksi. Vain paikoittain kivikot hidastavat. Risukkoa ei ole juurikaan tarjoilla.
Kartta on varsin toimiva. Kivistä pienimpiä ei ole kartalle laitettu. Polkuja ja muita uria löytyy jonkun verran, joitain heikompia ajouria ei ole kuvattu karttaan. Suppamaaston käyräkuvaus on kohdillaan. Kartta on hyvin luettava, jopa veteraanisilmillä olen selvinnyt mukavasti, vaikka pienipiirteisyyttä ja suppakiemuraakin löytyy.
Rastipisteet ovat selkeitä ja vaihtelevia ja niitä on paljon, myös lähekkäin. Hyvän reitinvalinnan jälkeen jää vielä loppuvaiheessakin suunnistettavaa.
Tämän kauden SM-kisojen päätösmatka on ratojensa ansiosta todellinen vuoden kuninkuus- ja kuningatarkilpailu. Näillä radoilla mitataan suunnistajan ominaisuuksia monipuolisesti ja saadaan taitavista taitavin ja kestävistä kestävin voittajaksi. Ja näin tapahtuu jokaisessa sarjassa. Myös sarjat pääsarjojen molemmin puolin joutuvat pistämään kaikki niin puntista kuin pipostakin peliin.
Jokaisen kilpailijan on syytä lukea tarkoin kilpailuohjeet, sillä kilpailun kulku kartanvaihtoineen ja läpijuoksuineen on jossain määrin tavanomaisesta poikkeava.
Nautinnollista kisaa kaikille mukaan uskaltaville 😉
Ratavalvoja Marja Molin, Kangasala SK