Viestikultaa Ratinan helteessä kesällä 1971

Oli lauantai, heinäkuun 3. päivä vuonna 1971.  Ratinan stadionilla oli alkamassa SM -viestit.  Stadionilla oli varhaisesta aamusta asti kuuma: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuntui, kuin hiostava trooppinen ilma olisi vallannut koko Tampereen .  Viestijoukkueemme Kari Kuusisto-Jyrki Veranen-Ari Setälä-Lauri Ranta verrytteli B-poikien eli 16-vuotiaiden 4 x 100m alkueriä varten. Uskoimme meillä olevan hyvät mahdollisuudet päästä loppukilpailuun. Olihan päivän Aamulehti luokitellut joukkueemme peräti “Mustaksi hevoseksi”, mahdolliseksi yllättäjäksi.  Alkuerät menivätkin kohtuullisen mukavasti, vaikka Ratinan musta kumiasfaltti oli jo alkanut helteessä pehmetä vähän liikaakin. Selvitimme kuitenkin vaikeuksitta tiemme finaaliin.

Alkoi loppukilpailun odottelu. Onneksi Tampereen Pyrintö oli järjestänyt oltavamme mukavaksi loppukilpailua odottaessa:  meille ja muille Pyrinnön juoksijoille oli varattu valtavan suuri, mukava ja ennenkaikkea viileä sviitti hotellista rautatieasemaa vastapäätä. Siellä saimme rauhassa lepäillä tunnit ennen finaalia. Vielä nyt, 45 vuotta myöhemmin, tunnen syvää kiitollisuuutta Tampereen Pyrintöä kohtaan siitä, ettemme joulutuneet odottamaan loppukilpailua tulikuumalla Ratinan stadionilla!  Mieleeni on myös jäänyt, kuinka tankkasimme valtavat määrät jäätelöä tauon aikana. En muista, oliko Pyrintö järjestänyt meille myös “kunnon ruokaa” tauolle, mutta jäätelön hakeminen läheisistä kaupoista oli oma ideamme. Ja jätski maistui!

Kun finaalin aika koitti, oli Ratina kuin tulikuuma helvetin esikartano.  Musta kumiasfalttinen juoksurata oli menettänyt kaiken kimmoisuutensa. Tuntui kuin piikkarit olisivat uponneet juoksurataan kuin suohon. Mutta nyt oli taistelun, ei valittelun aika.

Meillä oli finaalissa sisärata. Odotimme kukin keskittyneesti paikoillamme lähettäjän komentoja. Lähtö oli tasainen, mutta pikkuhljaa siirryimme johtoon, joka piti loppuun saakka. Voitimme!  Hypimme ja tuuletimme sydämemme kyllyydestä!

Syksyllä 1971 katsoimme Lauri Rannan kotona moneen kertaan voittojuoksumme  videolta, jonka Laurin isä oli filmannut.  Analysoimme juoksumme tarkasti ja huolellisesti ja otimme väliaikoja. Mutta tärkeintä oli kokonaisuus:  meillä kaikilla kulki juoksu kuin unelma, juoksimme rennosti, irtonaisesti ja ennen kaikkea lujaa!  Uskon yhä tänä päivänä, että mahdollisuus lepoon viileässä paikassa merkitsi paljon.  Jätskitankkauksesta puhumattakaan. Olivatko nämä tekijät salainen aseemme? Olisimmeko voittaneet ilman niitä?  Sitä emme saa koskaan tietää varmasti.

Kultamitali näissä kisoissa jäi minulle elämäni parhaaksi urheilusuoritukseksi.   Vielä tänään, 45 vuotta myöhemmin, säilytän suurena aarteena palkinnoksi saamaani mitalia.  Sen etupuolella lukee “SUOMENMESTARUUSKILPAILUT”.   Mitalin toisella puolella lukee “MESTARI”.  Olemme Karin, Arin ja Laurin kanssa olleet mestareita jo 45 vuotta ja tulemme aina olemaan.  Mestaruutta ei meiltä voi viedä kukaan, ei koskaan!

Kirkkonummella 28.9.2016

Jyrki Veranen

Kirjoittaja on kauppatieteiden tohtori, jolla on takanaan yli 30 vuotta kestänyt ura kansainvälisissä johtotehtävissä ja suuryritysten ylimmän johon neuvonantajana.

viestijoukkue

TAPAHTUMAT