B-pojat finaaliin

Tampereen Pyrinnön B-pojat pelasivat itsensä ansaitusti SM-finaaliin kaatamalla viimeisessä välierässä Kaarinalaisen Ura Basketin komeasti 22 pisteellä 84-62 (36-36).Parasta välierissä oli se, kuinka pyrintöläiset kasvoivat ottelusarjan myötä. Kuten pelin jälkeen kopissa todettiin, sarjan venyminen kolmeen peliin oli meille vaan hyväksi: saimme yhden kovan pelin lisää ja opimme käsittelemään sellaisia tunnemyrskyjä jotka vahvistivat joukkuettamme melkoisesti.

Ensimmäinen ottelu oli melkoista asemasotaa, jossa katseltiin mitä toinen joukkue on oppinut toisen pelaamisesta. Pyrintö voitti Pyynikillä käydyn A14_9511ottelun 73-67. Se oli semmoinen pakkopeli eikä noussut tasoltaan kovin korkeaksi.
Toinen peli Kaarinassa (84-74) muuttui viimeisellä jaksolla täysin toisenlaiseksi, vaikka peli näytti ensimmäisen pelin paremmalta toisinnolta. Pyrintö johti 30 min jälkeen 10 pisteellä.
Sitten tapahtui jotain, jonka oikeudenmukaisuutta arvioivat jatkossa erotuomarikouluttajat videoiden perusteella. Ilman ottelusarjan voittoa, tapahtumia ei olisi kehdannut laittaa eteenpäin – nyt kehtaa.
Pyrinnön peli sekosi lopulta täysin. Tosin tapahtumia oli niin paljon, ettei kovin huonoa omatuntoa tarvitse meidän harrastajavalmentajienkaan kantaa.

Pelin lopussa kylvettiin kuitenkin seuraavan pelin voiton siemen, kun kapteenimme Ville Haapoja osoitti johtajuutta rauhoittelemalla jätkiä ja käymällä jo hävityn pelin lopulla lyömässä läpyt kaikille pelaajillemme vaihtopenkki mukaan lukien. Tyylikkäästi äijät kättelivät ja onnittelivat voittajiamme, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vahvuutta voi osoittaa niin monin tavoin!A14_9485
Välieräsarja oli nimenomaan erinomainen henkisen valmennuksen oppitunti joukkueellemme. Oli painetta, sillä Ura ei ollut ennen välieriä voittanut meidän ykkösjoukkuettamme koskaan (98-ikäluokassa), sekä vastoinkäymisiä joiden hallinta ei ihan kaikilta onnistu.
Itse oletin viimeisen välierän olevan tuon kaiken jälkeen läpihuutojuttu eduksemme, toisin kävi.
Jännitys konkretisoitui viimeistään siinä vaiheessa kun Pyynikin hieno yleisö nousi tapansa mukaan spontaanisti seisomaan, odottamaan avauskoriamme. Emme alussa meinanneet päästä omalta 3-sek alueelta menettämättä palloa.
Muutenkin ensimmäinen puoliaika oli väkinäistä asemasotaa kuten ensimmäinenkin välierä, taktiikka taktiikkaa vastaan. Puoliajalle mentiin lopulta tasatuloksessa kun Uran Teemu Jarhio heitti huikean buzzer beaterin omasta päästä kenttää.
Puoliajalla pohdimme missä olemme parempia ja miten saamme sen hyödynnettyä. No oli selvää, että perustaidoissa meillä on selvästi leveämpi osaaminen ja milläpä muulla kuin vauhdinpidolla sen tuominen peliin onnistuisi paremmin. Pyrintö vapautti pelaajat pelaamaan! Yksinkertaistimme hyökkäämistä ja lisäsimme olennaisesti tempoa ja kuinka ollakaan – kaarinalaisille tuli ongelmia ehtiä tilanteisiin ja taisi vähän taitokin loppua kun tilanteet tulivat eteen nopeammin kuin ennen.
Pyrintö oli toisella puoliajalla varsin ylivoimainen repimällä 22 pisteen voiton ja paikan loppuotteluun.

Pyrintö on nimenomaan joukkue, josta on väärin nostaa toista toisen edelle, sillä kaikella oikealla tekemisellä on merkityksensä. Vaikka Pyrinnön Reda Bellagnaoui (ratkaisevassa pelissä: 31/6) oli todella loistava ja tärkeä pelaaja roolissaan, yhtälailla Aleksi Juutisen sisäpeli tai Waltteri Mäkelän erinomainen puolustuspeli kaikissa välieräpeleissä olivat ratkaisun avaimia.
Eerik Harjun nousu ratkaisijan rooliin ensimmäisen pelin vaisun esityksen jälkeen oli jäätävä. Yhtälailla Frans Ryhäsen kovat korille ajot ja haastamiset tekivät tilanteita koko joukkueelle. Aleksi Huhtasen, Mikko Nurmen ja Antti Lehtisaaren mainio puolustuspeli ja kyky ratkaista erottivat meidät vastustajasta.
Minulla on ärsyttävä tapa opettaa muita, tiedostan sen. Mutta siitä huolimatta kummastelen miksi osa, valitettavan moni uralainen, näki asialliseksi nuorten pelaajien ”psyykkaamisen”. Miksi vastustajan epäonnistuminen tuntui saavan usein isomman tyydytyksen kuin omien onnistuminen?
Itse en ymmärrä miten omaa joukkuettamme veisi eteenpäin se, että katsomosta, saati vaihtopenkiltä, hurrattaisiin jokaiselle vastustajan epäonnistumiselle, mentäisiin läpyttämään käsiä nenän eteen, silloinkin kun se ei ole oman työn ansiota vaan vastustajan huonoa onnea. Mihin tuo vihan ilmapiirin lietsominen kasvattaa? Katkeruus on yksi energiaa antava virtalähde, mutta lyhytaikainen, koska se myös syö tavattomasti sitä.

Päävalmentaja Petri Lampinen staffeineen on tehnyt erinomaista työtä saadessaan pelaajamateriaalistaan paljon irti. Pelaajat ovat erittäin hyvin roolitettuja ja omille paikoilleen todella hyviä. Jälkikäteen osaan iloita myös siitä, että vaaralliseksi tiedetyn nelikon (Jarhio, Airenne, Lampinen ja Kyllönen) lisäksi roolia ottivat myös vaihtopenkiltä kentälle tulevat tai esim. Karri Sällylä, joka aiheutti match-up ongelmia etenkin kahdessa viimeisessä pelissä.

Vaikka Ura pelasi hyvin ennalta-arvattavasti, kuin kiskoilla, se pystyi käsittämättömän nopeasti oppimaan myös uutta. Veikkaan, että Ura hyvänä seurana on pystynyt tarjoamaan valmennukselle tausta-apua kuten Pyrintö tarjosi meille. Miesten Korisliigajoukkueen valmentaja Artem Khvorost on käyttänyt lukemattomia tunteja tekemällä videoklippejä ja sparraamalla ykkösjoukkueemme vastuuvalmentaja Santeri Liljebergiä ja meitä muita. Artsin apu oli ratkaisevaa etenkin puolustuspelissä kun saimme Ura-junan suistettua kiskoiltaan.

Mutta sitten lopulta välierän ratkaisivatkin pelaajien perustaidot, ei valmentajien näppäryys. Pyrintö jyräsi voittoon nimenomaan huomattavasti parempien perustaitojen ansiosta, vuosia tehty työ ratkaisi.

Pyrintö-perhe osoitti tukensa ja voimansa monin muinkin tavoin. Lämmin kiitos kaikille.
Pyynikillä oli niin kova meteli, että voin vaan kuvitella millaiseksi meno yltyy finaaleissa.
Ensimmäinen loppuottelu pelataan Malmin palloiluhallilla La 26.4. klo 17.15
Toinen loppuottelu pelataan Pyynikillä Su 27.4. klo 13.30
Tarvittaessa kolmas ratkaiseva loppuottelu pelataan Malmilla Ti 29.4. klo 18.30.

Teksti: Kössi
Kuvat: Antti Harju