Kysymystä voidaan käsitellä kahdella eri tavalla. Voidaan pohdiskella kaikkia mahdollisuuksia, mitä toiminta urheiluseurassa yleensä voisi tarjota tai miettiä, mitä työ omassa seurassa on antanut.
Minä tarkastelen asiaa siltä kannalta, mitä lähes neljänkymmenen vuoden toiminta suuressa yleisseurassa, jonka painopiste on ollut kansainväliseen menestykseen tähtäävässä kilpa- ja huippu-urheilussa, on antanut..
Minulle Pyrintö ja sen laaja monipuolinen toiminta on tarjonnut mahdollisuuden osallistua hyvin erilaisiin tehtäviin koko perheen voimin. Aikoinaan vanhin poikani veti minut mukaan seuraan. Pikkuhiljaa joukko kasvoi. Ensin mukaan tuli vaimo, sitten nuoremmat lapset, aikanaan lasten puolisot ja lapset. Yhteensä perhepiiristäni on ollut mukana Pyrinnön talkoissa 17 henkilöä. Seura on tarjonnut mahdollisuuden harrastaa yhdessä. Tämä on lähentänyt perheen sisäisiä suhteita ja siirtänyt urheiluharrastuksen sukupolvelta toiselle. Lyhyesti voidaan todeta, että seura on tarjonnut pitkäaikaisen, hyvän ja halvan harrastuksen koko perheelle.
Uskon myös, että toiminnasta urheiluseurassa on myös hyötyä muilla elämänaloilla. Seurassa toimitaan ihmisten kanssa. Erilaiset projektit antavat varmasti sellaisia kokemuksia, jotka ovat avuksi työtehtävien hoitamisessa. Nuorilla urheiluseurassa on mahdollisuus saada johtamisoppia, jota muualla ei ole tarjolla, ei edes armeijassa. Armeijassa johtaminen perustuu arvoasteisiin ja käskytykseen, urheiluseurassa arvostukseen ja suostutteluun. Omat lapseni olivat jo varsin nuorina mukana harjoitusten ja leirien vetäjinä sekä toimitsijoina kilpailuissa. Mielestäni niissä saadut kokemukset ja opit ihmisten kanssa toimimisesta, tehtävien antamisesta ja valvomisesta ovat olleet hyödyksi heidän ammateissaan. Turhaan ei ole sanottu: ”Pyrinnöstä eväät elämään”
Seuratoiminta on antanut myös runsaasti mielihyvää. On sanottu, että ihmisen onnellisuus muodostuu hyvistä ystävistä. Urheilun parista tällaisia henkilöitä on tullut runsaasti. He ovat kanssatoimijoita tai urheilijoita, joiden kanssa on mukava vaihtaa kuulumisia, kun silloin tällöin, usein vuosien jälkeenkin, tavataan. Tutustuminen lapsuuden ajan urheilijaidoleihin sekä urheilun nykyisiin vaikuttajiin on myös tuonut oman lisänsä myönteisiin kokemuksiin. Toiminta, joka alkoi Pyrinnössä ja laajentui sitten piiri- ja liittotasolle, on suonut minulle tilaisuuden tutustua suomalaisiin huippu-urheilijoihin ja –urheilujohtajiin. Lapsuuteni ensimmäisiä urheilusankareita olivat mm. Veikko Hakulinen, Lydia Wideman ja Eino Mäkinen. Heidän kaikkien kanssaan olen saanut toimia Pyrinnössä. Urheilujohtajista mieleen tulee kovimpina: Jukka Uunila, Hannu Koskivuori, Ilkka Kanerva, Carl-Olaf Homén, Kalevi Tuominen ja Heikki Kantola.
Seuratoiminta on myös tarjonnut monia unohtumattomia elämyksiä. Pyrinnössä olen saanut olla mukana seuraamassa omien urheilijoiden kansainvälistä ja kansallista menestystä ja osallistua monien suurten kansainvälisten ja kansallisten arvokisojen järjestämiseen. Tähän ei monessa suomalaisseurassa ole ollut mahdollisuutta.
Yhteenvetona voin todeta: ”Päivääkään en vaihtaisi pois”. Joskus on ollut raskasta, mutta useimmiten hauskaa. ”Ilman niitä tummia raitoja, eivät vaaleatkaan niin kirkkaita ois”
Heikki Järvelin
Tampereen Pyrintö
Kunniapuheenjohtaja