Sprintti
Grano Gamesin sprintti kilpaillaan Kaakinmaan – Pyynikin alueella kilpailukeskuksen ollessa Pyynikin urheilukentällä. Nyt on jo 11. vuosi, kun Pyrintö laadukkaita kaupunkisprinttejä järjestää. Viimevuotinen Grano Games siirrettiin koronan vuoksi elokuun loppuun ja silloin pidettiin vain sprinttikisa. Silloin kisassa annettiin nuorten EM- ja MM-kisoja varten näyttöjä.
Tämänvuotisesta sprintistä saa hyvän kuvan tutkimalla viimevuotisten näyttöratojen reittihärveliä Pyrinnön kilpailut-sivuilta. Myös tien ylityksissä ja kierroissa käytetään viime vuodelta tuttuja merkintätapoja. Kannattaa lukea kilpailuohjeet ja tutkia valokuvat/karttakuvat, että tietää miten kielletyt tiet pitää ylittää (keilojen välistä) tai kiertää keilojen takaa. Myös tämän vuotisia sprinttiratoja jouduimme ’hieromaan’ pitkään, että saimme meitä tyydyttävät hyvät radat. Hyviä reitinvalintoja on taas tarjolla.
Rastireitti, tukireitti ja H/D10-sarjan radat suunnistetaan kokonaan turvallisessa ympäristössä, jossa ei tarvi/saa katuja ylitellä. Näillä sarjoilla on ns. etämaali, jossa leimaus ja kilpailuaika päättyy siihen. Sen jälkeen saa mennä kaikessa rauhassa liikennevaloista emit-kilpailukortin purkuun, joka on Pyynikin kentällä muiden sarjojen maalin ohessa. Vasta tämän jälkeen kilpailija saa ajan tulospalveluun.
Emitin luennan jälkeen saat osallistumispalkinnon. Ne RR-, TR ja 10-sarjalaiset, jotka eivät kilpaile sprintissä, voivat hakea lauantaina tai sunnuntaina osallistumispalkintonsa Infosta.
Sprintin ratamestarit Elias Kuukka ja Mikko ’Lammikko’ Eskola
Maastokisat
Lauantaina ja sunnuntain kilpaillaan maastomatkoilla Käpykankaan-Havisevanvuoren hienossa ja vaihtelevassa maastossa. Suurin osa kilpailumaastoa on suunnistuksellisesti täysin neitseellistä, eikä sieltä ole ennen ollut suunnistuskarttaa.
Maasto on keskimääräistä mukavampaa hämäläistä talousmetsää, joka on – paikoin melko kivistä pohjaa lukuun ottamatta – oikein hyvin juostavaa. Alueella on tehty viime vuosina melko vähän hakkuita ja metsänhoitotöitä, joten poikittain rötköttävää risua ei ole koko matkaa jalan alla. Maaston eteläosaa hallitsevat hienot kallioiset mäet, joiden päältä männiköistä löytyy pienipiirteistä tarkkuutta vaativaa maastoa ja rinteiden kuusikoista kinkkisiä pisteitä hieman tyhjemmiltä alueilta.
Karttaa halkovan vesistölinjan pohjoispuolella maasto on paljon tasaisempaa ja vähemmän pienipiirteistä, kunnes kartan pohjoisreunalla maasto alkaa nousta Käpykankaalle ja muuttua taas hiljalleen hienoksi pienipiirteiseksi kalliomaastoksi. Maastoa rikkoo pari metsäautotietä ja isoa sähkölinjaa. Polkuja on vähän, mutta muutamia selkeitä metsäkoneen uria on helpottamassa suunnistusta.
Maastossa on myös useampi pieni järvi sekä soita ja taimikoita, jotka tuovat reitinvalintoihin lisämakua. Lähes koko maastoa kuvaa melkoinen kivisyys ja erilaista kiveä ja kivikkoa löytyy kartalta runsaasti. Kaikkein kivisimmillä alueilla on kartalle kuvattu vain suurimmat ja selkeimmät kivet. Vähemmän kivisillä alueilla ovat päässeet noin metrisetkin kivet kartalle, kunhan ovat selkeitä ja maastosta hyvin erottuvia.
Kartta on aivan uunituore, viimeisimmät alueet on kartoitettu kesäkuun puolella. Kaikista käytetyin osa kartasta on Timo Joensuun laadukasta käsialaa toukokuun alusta. Kartta on melko tarkka ja välillä aika pienetkin maastonmuodot ja kasvillisuuskohteet on kuvattu erittäin tarkasti. Kartta on kuitenkin hyvin luettava ja mielestäni kaikin puolin erinomainen.
Sunnuntain pidemmät radat käyvät alueilla, jotka on kartoittanut touko-kesäkuussa Eero Kahila. Eero on pyrkinyt tyylilliseen yhdenmukaisuuteen Timon kartan kanssa ja onnistunut mielestäni hyvin. Kartan avulla löytää kyllä oikeat reitinvalinnat ja myös rastitkin. Kisassa pärjää aivan varmasti taitava ja kovakuntoinen suunnistaja.
Mainitsemani vesistölinja, joka kulkee kartan poikki karkeasti lounas-koillis -suunnassa, on isolta osin kuvattu leveän ylipäästävän ojan symbolilla. Tuon leveän ojan -symbolin alueella oja on oikeasti todella leveä nyt kun vedenpinta on korkealla. Ojan yli on rakennettu karttaan merkittyyn kohtaan pari kevytrakenteista ylityspaikkaa. Jos aikoo mennä muualta yli, on valmistauduttava kastumaan ja monin paikoin jopa uimaan pari metriä. Vesistöjen rannoilla olevat suot ovat erittäin märässä kunnossa. Kuitenkin moni muu suo on yllättävän kuiva ja hyvin juostava.
Valvojan kommenttina: maastossa on melko tuore harvennushakkuu, jonka kaikkia ajouria ei ole merkitty karttaan.
Grano Gamesin keskimatkan ja pitkän matkan aikuisten ratamestari, Lauri Kahila
Lasten radat hyödyntävät maaston hyväkulkuisimpia ja näkyvyydeltään parhaita osia. Polkuja maastossa on vähän. Varsinkin pienimpien radat hyödyntävät kuitenkin maaston selkeimpiä johdattelevia kohteita ja tarjoavat näin turvallisen alueen aivan pienimmillekin. Rastipisteiksi on valittu selkeästi maastosta erottuvia kohteita.
Rastireitti ja tukireitti radoilla siimari helpottaa suunnistamista mahdollistaen kuitenkin paljon hyviä ’oikoja’. Luota rohkeasti omaan osaamiseesi ja kokeile oikaista, kun siltä tuntuu. Viikonlopun molempina päivinä D10- ja H10 -avoradoilla radan loppuosassa on karttaan merkitty pätkä siimaria tukemaan poluttoman maastonosan ylitystä.
Lauantaina D14 ja H14 sarjoille on, muista sarjoista poiketen, tarjolla pitkän matkan kilpailu ja GPS-seuranta. Hyödynnä tämä mahdollisuus oppimiseen ja tee hyvät analyysit kisan jälkeen. Radat mahdollistavat reitinvalintoja eikä kompassin käyttöä ole syytä unohtaa.
Maastossa on paljon rasteja ja monen eri sarjan juoksijoita samaan aikaan. Keskity omaan suoritukseesi ja muista tarkistaa koodit. Hyvää kisaa!
Grano Gamesin maastokisojen lasten ratojen ratamestari Markus Ritala