Urheilijalta kysytään usein opiskeluiden tai muun siviilielämän järjestelyistä, ja useimmiten oletetaan näiden kärsivän. Onhan se totta, että opiskelut urheilun ohella tehtäessä helposti venyvät, mutta näen urheilusta saatavan elämänopin ja kokemusten kasvattavan valmiimmaksi ihmiseksi työelämään, verrattuna ripeästi koulusta suoriutuneeseen. Itse olen tehnyt valintoja opiskeluissani urheilun ehdoilla jo 9 vuotta, lähtien urheilulukioon hakemisesta nykyiseen jaksoittaiseen yliopisto-opiskeluun.
Yläasteella ja lukiossa valttia oli tunnilla keskittyminen. Näin vapaa-aikaansa pystyi käyttämään enemmän urheiluun ja vähemmän läksyjen tekoon. Urheilulukion aamutreenit toivat lisää laatua harjoitteluun ja helppoutta kaksi kertaa päivässä treenaamiseen. Yliopistossa moni asia on kuitenkin toisin. Toisaalta pakollisia läsnäoloja on huomattavasti vähemmän, joten aikaa harjoittelulle on riittävästi, mutta urheilun puolesta tarvitaan enemmän itsenäisiä päätöksiä ja halua. Halua herätä tekemään oma aamutreeni ennen luentoja, halua valita tehotreeni ja nukkuminen sitsien sijaan, halua rakentaa oma aikataulu valmistumiselle. Halua toimia eri tavalla kuin muut.
Monella alalla voi opiskella runsaastikin harjoittelun siitä kärsimättä. Kirjatentteihin voi lukea ja niitä suorittaa omien aikataulujen mukaan, monet luennot pidetään päivällä sopivasti treenien välissä ja tarvittaessa urheilijalle voidaan järjestää erikoisjärjestelyjä. Kaikkein eniten opiskeluja urheilun ohella helpottaa kuitenkin, jos hyväksyy itselleen välillä vähän heikompia arvosanoja. Tämä voi olla vaikeaa tavoitteellisen luonteen omaaville urheilijoille ja kokemukseni mukaan etenkin tytöille. Toki eri aloilla vaatimukset opiskeluissa sekä niissä edistymiselle ovat erilaiset, ja tämä tuleekin tiedostaa jo hakuvaiheessa. Vaikeimpia aloja yhdistää urheiluun ovat luonnollisesti sellaiset, joissa on pääosin pakollisista läsnäoloista koostuvia opintoja.
Aikataulutuksen ja tavoitteenasettelun lisäksi mahdollisimman kuormittamattomassa opiskelussa tärkeää on itsensä tunteminen. Toiset kaipaavat jotakin puuhaa joka päivä treenien oheen, kun taas toiset eivät palaudu kovista harjoitusjaksoista ilman täydellistä rentoutumista. Valitettavasti tämänkin oppiminen saattaa vaatia kantapään kautta kulkemista. Yleisesti ottaen, jos vain mahdollista, vaativampia kursseja kannattaa ajoittaa helpompien harjoitusjaksojen yhteyteen ja toisaalta harjoittelun kannalta vuoden tärkeimmät viikot ja kuukaudet pyrkiä pitämään mahdollisimman stressittöminä tai jopa vapaina opiskelusta. Itse olen opiskellut syksyisin suunnilleen oletustahdilla, kun taas keväisin olen leirien väleissä suorittanut ainoastaan muutamia pakollisia kursseja, joita ei syksyisin järjestetä.
Tämän olet varmasti kuullut ennenkin: halu laittaa kaikkensa peliin urheilulle kannattaa toteuttaa nuorena. Opiskelut on mahdollista suorittaa myöhemminkin, mutta urheilu-uraa ei oikein voi lykätä keski-ikäisen kropan suoritettavaksi. Halun, uskalluksen kulkea omia polkuja kohti unelmia ja itsenäisten tätä polkua tukevien päätösten lisäksi tarvitaan myös runsaasti ympäristön tukea. Siispä haluankin kiittää Pyrintöä, muita tukijoitani ja erityisesti vanhempiani vuosien, sekä menneiden että toivottavasti myös tulevien, aikana saamastani tuesta ja kannustuksesta. Kiitos!
Venla Niemi
