Mielenkiintoisia kavereita poikkesi urheiluseu

Mielenkiintoisia kavereita poikkesi urheiluseuratoimistoon

 

Vuosi ei olisi voinut paljon mielenkiintoisemmin alkaa urheiluseura Pyrinnön toimistossa. Ovesta tuli vuoden ensimmäisenä arkipäivänä  muutaman minuutin varoitusajalla kova kolmikko, jota yhdistää palava intohimo kestävyysjuoksuun: Nimittäin  Hakasta morjestamaan tulivat Santtu ja Julius Mäkinen sekä Juliuksen henkilökohtainen valmentaja Juha Väätäinen.
Arkiset työt unohtui sillä istuimella, sillä luvassa oli mielenkiintoinen ja erityisesti värikäs rupattelutunti. Ja kun tapaamisella ei ollut edes hyttysen pierun vertaa agendaa,, juttelu rönsyilee  paremmin kuin  unohdettu mansikkamaa.

 

Kun Santtu  alkusyksystä paljasti, että Väätäinen  vastaa Juliuksen valmennuksesta, nousi pintaan oitis ajatus; Juliushan 2000-luvun Väätäinen. Pojalla on nopeutta, monipuolinen tausta, pitää sopivasti päänsä ja tiettyä pelimannihenkeä.

 

Juhalla on kaiketi ollut  aina selkeät mielipiteet. – Minulla on armoton numeromuisti. Tulokset ja tilastot kertovat totuuden.  Juliuksesta voin sanoa, että hän on  pari vuotta edellä  verrattuna omaan kehitykseeni.

 

-Poika on hyvällä alulla  ja harjoitusmäärin kasvussa pitää muistaa maltti. Ja kuuntele Julius äitiäsi, hiihtolenkit kuuluvat ehdottomasti ohjelmaan. Ei kuitenkaan liian  kuluttavia, Juha neuvoi  nuorta valmennettavaansa.

 

Kestävyysurheilu on on Mäkisillä  enemmän kuin seitinohuesti  sukuvika. Äiti-Mia (os. Jalkanen) oli kansallisen kärkitason hiihtäjä ja isä-Santtu oli kova luu vitosella ja kympilla 90-luvun puolivälissä.

 

Varmasti monelle Väätäisen Juhan nousu 60-luvun lopulla oli jopa aktiivisille penkkiurheilijoille lievä yllätys.  Juhaa pidettiin  800 metrin ja enintään tonnivitosen juoksijana. Kun Kuha paineli kolmosella reilusti alle kahden minuutin heinäkuun lopulla 1968. Juoksun kolmas oli Juha ajalla 8,01,0, Se oli polun raivaus kohti EM-Helsinkiä.

 

Kysyin miten paljon sait Lydiardilta valmennusapua. – En yhtään , valmentajani Paavo Meskus tiesi enemmän valmennuksesta, joka lähti intohimosta.

 

Asut Espanjassa, miten pidät yhteyttä Juliukseen.  –Etäisyys ei ole tänä päivänä ongelma.

Santtu todisti, että harvoin on päivä, jolloin  Juhalta ei ole tullut viestiä.

 

Juoksuohjeiden lisäksi  Juhalla oli selvät sävelet  opiskeluun. – Harjoittelun ohessa ei ole mikään ongelma hoitaa kouluasiat  asiallisen  hyvin. Aika ei ole esteenä.

 

Juhalla on edelleen intohimon  myös juoksuun. Aivan yllätys ei olisi vaikka vuoden 1971 Euroopan mestari juoksisi lappu rinnassa  tulevissa veteraanien MM-kisoissa

 

Entäs politiikka? -Jätin kansanedustajan postin silloin keskusteltuani lääkärin kanssa. Jos olisin  lähtenyt , olisin  ollut asuntoministeri. Tosin en enää kesän tapahtumien jälkeen. Olen  perustuslaillinen nyt ja aina!

 

Juha muisteli aktiiviaikojaan ja kun luetteli myös muiden juoksijoiden aikoja, aloin epäillä voiko  76-vuotiaalla olla noin huikea muisti. Tarkistin tuloksia vanhoista vuosikirjoista. Voin  todeta, kyllä voi eli kyllä voi!

 

Yhdelle henkilölle  Juha on enemmän kuin kiitollinen. Jukka Uunilan merkitys suomalaisen yleisurheilun nousuun  oli kiistaton!

 

Juhassa on karismaa, mieleenpainuva  palaveri ilman ”slaideja”!

 

Jarmo Hakanen