Jarmo Mäkelä: Pyrinnön yleisurheilu – vastuuta myös Pirkanmaasta ja valtakunnasta

Yleisurheilu on myötäillyt minkä tahansa elämänalan suomalaisia muutoksia – toiminnat keskittyvät, suuret yksiköt suurenevat ja pienet pienenevät. Lajillamme on kuitenkin hyvin sympaattinen piirre, yhteiskunnallisista megatrendeistä huolimatta ”maakuntien Suomi” tuottaa edelleen hämmästyttävästi kansainvälisen tason tähtiä. Yleisurheilu on ja sen tulee jatkossakin olla koko maan laji.

Suomalaisen yleisurheilun strateginen ykkösvalinta on seuratoiminnan edistäminen, kärkiseurat keskiöön nostaen. Asiaa kuvataan seurapalvelutoiminnan yhtenä strategisena tavoitteena seuraavasti – tukea kärkiseurojen kehittymistä ottamaan nykyistä laajempaa vastuuta aikuisiän kilpa- ja huippu-urheilussa sekä toimintaympäristönsä yleisurheilussa. Menestyvää urheilua ei enää voi ajatellakaan johdettavan Topeliuksen- tai Radiokadulta, dynamiikan ja toiminnan pitää rakentua yhteistyöllä paikallisesti sinne missä elinvoimaa on. Yleisurheilussa se tarkoittaa sopivasti maakuntien keskuksia ja niiden kärkiseuroja.

Kyseinen strateginen valinta on varmasti oikea, kirjauksenakin kaunis, toteutuakseen se tarvitsee alati voimistuvia konkreettisia toimenpiteitä, liiton kunniapuheenjohtaja Kanervaa siteeraten ”sormiharjoituksista tulee päästä penkkipunnerrukseen”. Suomen Urheiluliiton hallitus on antanut toimistoväelle selkeän työmääräyksen vahvistaa kyseistä valintaa merkittävästi jo tulevan vuoden 2015 toiminnan suunnittelussa.

Tulevaisuutta on aloitettu rakentaa kahden kunnianhimoisen hankkeen myötä. Kärkiseuroille tullaan tarjoamaan mahdollisuutta tehostaa edelleen 2000-luvun aikana merkittävästi kehittynyttä nuorisovalmennustaan. Toisaalta perinteinen lajivalmennus ja sen resurssit suunnataan enenevästi paikalliseksi, hankkeen työnimenä ”lajivalmennuksesta kohti kaupunkivalmennuskeskuksia”. Nuorisovalmennuksen kehittämisessä kokemus on osoittanut päätoimisten valmennus- tai nuorisovalmennuspäälliköiden onnistuneen hyvin organisoimaan ja lisäämään ao. seurojen valmentajavoimaa ja täten tehostamaan harjoitusryhmien valmentautumista. Tästä tuoreesta historiasta löytyy oivallinen polku useiden kärkiseurojen seurattavaksi. Toimivasta nuorisovalmennuksesta tulee edetä kohti kaupunkivalmennuskeskuksia, joilla on valmiudet tukea kaikkia ao. paikkakunnalla harjoittelevia maajoukkue- ja sitä korkeamman tason urheilijoita. Näillä näkymin lähdetään liikkeelle kahdella pilotilla, liittovetoisesti pääkaupunkiseudun kärkiseurojen kanssa sekä seuravetoisesti Jyväskylässä.

Kaikilla kärkiseurojen paikkakunnilla olemassa olevia resursseja tulee tarkastella yhtenä kokonaisuutena. Tässä tarkastelussa seurojen itsensä tulee olla kuskinpukilla, muut keskeiset toimijat ovat useimmiten Suomen Urheiluliitto ja paikallinen urheiluakatemia. Standardoituja ohjeistuksia ei kannata rakennella, paikkakuntien olosuhteet ja resurssit ovat hyvin eriytyviä, yhteisten intressien kartoittaminen ja resurssien suuntaaminen tehdään kunkin paikkakunnan omina ratkaisuina. Kun tehostetaan nuorisovalmennusta tai rakennetaan kaupunkivalmennuskeskusta, tulee urheilijoiden palvelutarjottimia tarkastella yli ja ohi seurarajojen. Miksi kärkiseurojen nuorisovalmennus ei voisi olla vapaata jos se tarkoituksenmukaiseksi nähdään. Seurojen palveluiden vastikkeellisuus on arkipäivää, valmentautumisen laatupalvelut voivat hintalapultaan olla muiden seurojen urheilijoille rahtusen korkeammat.

Juuri Tampereen Pyrinnön valmiuksia ottaa tämän blogin otsakkeen mukaista vastuuta ei tarvitse epäillä. Olemassa olevista vahvuuksista tulee äkkiä mieleen valtakunnankin tasolla hyvän imagon ja tuloskunnon omaava seura, ympärivuotiset olosuhteet ja toimiva yhteistyö kaupungin liikuntatoimen kanssa, Tampereen paras mahdollinen kokoluokka ja sijainti, tukevasti organisoitu urheiluakatemia ja kattavat opiskelumahdollisuudet sekä henkisistä arvoista suurin – seurahenki.

Yleisurheilu etenee vauhdilla, suunta on selvä, toki työtä riittää – yhteistyöllä onnistumme varmasti.

Jarmo Mäkelä, SUL