Urheilun yleisseura on aikamoinen voimavara. Ja kovin erilainen! Kun yleisseuran uutisetkaan eivät rajoitu yhteen lajiin, niitä on ilo perata ja hämmästellä, miten yllättävistä suunnista ilonaiheita voi putkahdella. Meikäläiselle, enemmän tai vähemmän satunnaiselle Pyrinnön verkkosivujen (onnistunut uudistus, kiitos!) kurkkijalle viimeisin piristys oli painonnostojaoston rahastonhoitajan Aatu Koposen 23-vuotiaiden SE-työntö 142 kiloa.
Painonnostohan on laji, joka Tampereella ja koko maassa on julkisuuden mittareilla katsottuna painunut marginaalilajeista pienimpien joukkoon. Täydellinen unohdus ei ole silti pientä lajia masentanut. Porukkaa on ehkä vähän, mutta se on intomielistä ja uskollista. Mikä ihailtavinta, urheilun perimmäiset arvot paistavat läpi kaikesta toiminnasta. Ne ovat juuri niitä arvoja, joista nykypäivän urheiluideologit eivät enää saarnaa. Puhumattakaan kaupallisesta julkisuudesta. Raha ratkaisee.
Miten pienikin voi pärjätä? Rohkenen uskoa, että juuri yleisseuran siipien suojissa on pienenkin kätevintä ja helpointa elää ja toimia. Kun vain tekijöitä ja sinnikkyyttä riittää, kun jaksetaan touhuta, tulosta syntyy. Julkisuus voi unohtaa, mutta muuta merkitystä sillä ei ole, jos lajirakkaus säilyy. ”Enemmän treeniä, vähemmän elämää”, Koponen kiteyttää.
Tätä pienten, julkisuudesta syrjään työnnettyjen lajien asemaa joutuu mietiskelemään Espanjassa. Iberian niemimaalla on vain jalkapallo, jalkapallo ja jalkapallo. Suomen Urheiluruutua vastaavat lähetykset saattavat täyttyä huippujoukkueiden kuulumisilla ja harjoitusten seuraamisella. Formuloidenkin uutiset saavat vilistää kaikessa rauhassa vain ruudun alareunassa juoksevassa tulosnauhassa. No, sentään sillä poikkeuksella, ettei Alonso ole sattunut voittamaan. Yli kolmen miljoonan levikillä ylpeilevä seitsenpäiväinen urheilulehti Marca täyttää kyllä korkeushyppääjällä etusivun, mutta vain siinä tapauksessa, että tuomisina on Euroopan mestaruus.
Se, miten julkisuus omilla kaupallisilla mittareillaan lajeja arvostaa, ei ratkaise, vaikka sponsorivetoisen urheilun päälle käykin. Ainakaan Espanjan urheilu ei tästä suomalaista korpeavasta yksisilmäisyydestä ole moksiskaan. Espanja on maailman parhaita urheilumaita, mitaleita ropisee koko asteikolla. Ei se näytä Espanjan lentopallojoukkuetta haittaavan, vaikka Marca noteeraa menestykset yhden palstan uutisella. Eikä ainakaan tapaamaani naapurin poikaa, malagalaista kuulantyönnön EM-hopeamiestä Borja Vivasia pänni sivuraide yhtään.
Vivasin onnellisuuden salaisuus saattaa kuitenkin olla siinä, ettei hänen tilipussinsa paksuus ole kiinni julkisuudessa näkymisestä. Vaikka maan talous piiputtaa ja budjetit kutistuvat, urheilu on pystynyt pitämään puolensa hyvin. Jalkapalloilussa La Ligan seuroilla on verovelkoja 500-700 miljoonaa euroa, vähän lähteestä riippuen. Eikä veroviranomainen tee mitään – ei ilmeisesti uskalla tehdä mitään.
Urho Salo