P-Blogi: Urheilun arvot ilman julkisuutta

Urheilun yleisseura on aikamoinen voimavara. Ja kovin  erilainen! Kun yleisseuran uutisetkaan eivät rajoitu yhteen lajiin, niitä on ilo perata ja hämmästellä, miten yllättävistä suunnista   ilonaiheita voi putkahdella. Meikäläiselle, enemmän tai vähemmän satunnaiselle Pyrinnön verkkosivujen (onnistunut uudistus, kiitos!) kurkkijalle viimeisin piristys oli painonnostojaoston rahastonhoitajan Aatu Koposen 23-vuotiaiden SE-työntö 142 kiloa.

Painonnostohan on laji, joka Tampereella ja koko maassa on julkisuuden mittareilla katsottuna painunut marginaalilajeista pienimpien joukkoon. Täydellinen unohdus ei ole silti pientä lajia masentanut. Porukkaa on ehkä vähän, mutta se on  intomielistä ja uskollista. Mikä ihailtavinta, urheilun perimmäiset arvot  paistavat läpi kaikesta toiminnasta. Ne ovat juuri niitä arvoja, joista nykypäivän urheiluideologit eivät enää saarnaa.  Puhumattakaan kaupallisesta julkisuudesta.  Raha ratkaisee.

Miten pienikin voi pärjätä?  Rohkenen uskoa, että juuri yleisseuran siipien suojissa on pienenkin kätevintä ja helpointa elää ja toimia. Kun vain tekijöitä ja sinnikkyyttä riittää, kun  jaksetaan touhuta, tulosta syntyy.  Julkisuus voi unohtaa, mutta muuta merkitystä sillä ei ole,  jos  lajirakkaus säilyy. ”Enemmän treeniä, vähemmän elämää”, Koponen kiteyttää.

Tätä pienten, julkisuudesta syrjään työnnettyjen lajien asemaa  joutuu  mietiskelemään  Espanjassa. Iberian niemimaalla on vain jalkapallo, jalkapallo ja jalkapallo. Suomen Urheiluruutua vastaavat lähetykset saattavat täyttyä huippujoukkueiden kuulumisilla ja harjoitusten seuraamisella. Formuloidenkin uutiset saavat vilistää kaikessa rauhassa vain ruudun alareunassa juoksevassa tulosnauhassa. No, sentään sillä poikkeuksella, ettei Alonso ole sattunut voittamaan. Yli kolmen miljoonan levikillä ylpeilevä seitsenpäiväinen urheilulehti Marca täyttää kyllä korkeushyppääjällä etusivun, mutta vain siinä tapauksessa, että tuomisina on Euroopan mestaruus.

Se, miten julkisuus omilla kaupallisilla mittareillaan  lajeja arvostaa, ei ratkaise, vaikka sponsorivetoisen urheilun päälle käykin.  Ainakaan Espanjan urheilu ei  tästä suomalaista korpeavasta yksisilmäisyydestä ole moksiskaan. Espanja on maailman parhaita urheilumaita, mitaleita ropisee koko asteikolla. Ei se näytä Espanjan lentopallojoukkuetta haittaavan, vaikka Marca noteeraa menestykset yhden palstan uutisella. Eikä ainakaan tapaamaani naapurin poikaa, malagalaista kuulantyönnön EM-hopeamiestä   Borja Vivasia pänni  sivuraide yhtään.

Vivasin onnellisuuden salaisuus saattaa kuitenkin olla siinä, ettei hänen tilipussinsa paksuus  ole  kiinni  julkisuudessa näkymisestä. Vaikka maan  talous piiputtaa ja budjetit kutistuvat, urheilu on pystynyt pitämään puolensa hyvin. Jalkapalloilussa  La Ligan seuroilla on verovelkoja 500-700 miljoonaa euroa, vähän lähteestä riippuen. Eikä veroviranomainen tee mitään – ei ilmeisesti uskalla tehdä mitään.

Urho Salo