“Ratkaisevaa on se, miten toimit aallon pohjalla” – Salla Karhu kertoo, mitä huippu-ura opetti

Huippu-urheilu näyttää helposti yksinkertaiselta. Ulospäin näkyvät onnistumiset, voitot ja näyttävät suoritukset. Todellisuudessa kehitys syntyy usein hetkissä, joita harva näkee – silloin, kun peli ei kulje, kroppa ei toimi ja mieli joutuu koetukselle.

Salla Karhun uralla juuri nämä hetket jäivät tärkeimmiksi. Ei ne, jolloin kaikki meni suunnitelmien mukaan, vaan ne, jolloin joutui pysähtymään ja rakentamaan itseään uudelleen. Salla kertoo, että loukkaantumiset ja tilanteet, joissa ei ollut parhaassa kunnossa, opettivat eniten. Niissä hetkissä tuli vastaan takapakkia, pettymyksiä ja epävarmuutta – ja samalla pakko kysyä itseltään, miksi tätä tekee ja miten tästä mennään eteenpäin.

Vuosien aikana yksi ajatus on jäänyt erityisesti mieleen ja ohjannut hänen tekemistään: pelaajana tärkeintä ei ole se, miten pelaat silloin kun kaikki sujuu, vaan se, miten toimit silloin kun olet aallon pohjalla.

Matka huipulle opetti myös kärsivällisyyttä, joka ei tullut itsestään. Nuorena kehityksen haluaisi nähdä nopeasti, mutta todellisuudessa suurin työ tehdään pitkään asioiden parissa, joita ei ulospäin huomaa. Toistot, perustaidot ja fyysinen harjoittelu ovat jatkuvaa arkea, mutta niiden rinnalla elää myös jokaisen pelaajan rooli joukkueessa. Karhu oppi, että joukkueessa voi olla monia eri rooleja, ja niiden kautta jokainen löytää omat vahvuutensa ja paikkansa.

Huipputasoa hän ei koskaan kokenut saavuttaneensa yhtenä selkeänä hetkenä. Sen sijaan matka eteni tilanteesta toiseen, tekemällä parhaansa niissä ympäristöissä, joissa kulloinkin oli. Jälkikäteen ajatellen yksi merkki kehityksestä oli kuitenkin selvä: kyky suoriutua kovissa peleissä paineen alla. Huipputaso ei hänen mukaansa tarkoita pelkästään hyvää tekniikkaa tai fyysisiä ominaisuuksia, vaan ennen kaikkea kykyä tehdä oikeita ratkaisuja silloin, kun ratkaisupallot pitää hoitaa.

Perustaitoja ei kannata aliarvioida

Nuorille pelaajille Karhun viesti on selkeä, vaikka se ei ehkä aina kuulosta näyttävimmältä. Hän muistuttaa, että perustaitoja ei kannata aliarvioida, vaikka huomio helposti kiinnittyy näyttäviin lyönteihin ja yksittäisiin suorituksiin. Lopulta tärkeintä on se, kuinka hyvin hallitsee perusasiat – vastaanoton, liikkumisen, tasapainon ja pallon lukemisen. Ne ovat asioita, jotka toistuvat jokaisessa pelissä, ja kun ne ovat kunnossa, vaikeammatkin suoritukset rakentuvat niiden päälle.

Huipulle ei myöskään päästä yksittäisillä onnistumisilla tai nopeilla oivalluksilla. Karhu puhuu paljon arjesta. Hän korostaa, että laji pitää oikeasti rakastaa ja työmoraalin täytyy olla kunnossa. Se, että jaksaa mennä hallille päivä toisensa jälkeen ja tehdä samoja asioita viikosta toiseen, on keskeinen osa kehittymistä. Lahjakkuus auttaa alkuun, mutta pitkäjänteisyys vie eteenpäin.

Omaa uraansa katsoessaan hän ei muuttaisi paljoa. Tasapaino urheilun ja muun elämän välillä on ollut kunnossa. Jos jotain hän tekisi toisin, se liittyisi persoonaan ja itseilmaisuun: hän olisi ollut rohkeammin oma itsensä joukkueissa ja antanut sitä kautta enemmän itsestään.

Tämä ajatus siirtyy suoraan hänen näkemykseensä nuorista pelaajista. Hän näkee nykyurheilijoissa paljon hyvää – avoimuutta oppia, motivaatiota ja halua kehittyä. On myös hienoa, että yhä useampi uskaltaa lähteä ulkomaille. Silti yksi kehityssuunta nousee esiin: rohkeus mennä epämukavuusalueelle. Kehitys edellyttää uskallusta epäonnistua ja kohdata tilanteita, joissa ei vielä ole valmis.

Huipulle meneminen rakentuu pienistä valinnoista

Kun katse suunnataan tulevaan ja siihen, mitä nuoren pelaajan kannattaa tehdä seuraavien kuukausien aikana, vastaus ei ole monimutkainen. Kannattaa hakeutua tilanteisiin, joissa pääsee oppimaan uutta, ja pysyä avoimena sekä tiedonhaluisena. Kehitys ei vaadi täydellisiä olosuhteita, vaan halua kasvaa.

Valmentajana Karhulle tärkeintä on tehdä tästä kaikesta ymmärrettävää. Hän haluaa jakaa oppeja, joita on itse saanut huippuvalmentajilta ja pelikentiltä. Ajatus siitä, että huipulle pääsy olisi mystistä tai harvojen etuoikeus, ei hänen mukaansa pidä paikkaansa. Päinvastoin: huipulle meneminen rakentuu pienistä valinnoista, joita tehdään joka päivä.

Lopulta kaikki palautuu siihen, mihin jokainen voi itse vaikuttaa. Asenteeseen, läsnäoloon harjoituksissa, toistojen laatuun ja siihen, miten toimii osana joukkuetta. Kaikki eivät kehity samaan tahtiin, eikä tarvitsekaan. Oleellista on pysyä liikkeessä ja tehdä oma työnsä rehellisesti.

Jos yksi asia pitäisi jäädä mieleen, Karhun viesti on yksinkertainen mutta vaativa. Jokainen toisto kannattaa tehdä tarkoituksella, jokaisessa harjoituksessa kannattaa yrittää antaa päivän paras. Sillä vaikka määrällä on merkitystä, lopulta laatu ratkaisee enemmän kuin määrä.

---