Aikuisten huippu-urheilu ja seuran edustusurheilu näkyy ja kuuluu. Seuraväki ja paikallinen media käy monitasoista keskustelua edustus- ja huippu-urheilun tilasta ja sen kehittämistarpeista. Hyvä näin. Hyvin hoidettuna seuran huippu-urheilu on tärkeä osa seuratoiminnan kokonaisuutta.

Seuran laaja perustyö ja junioriurheilu saa vastaavasti huomiota huomattavasti vähemmän, ainakin seuran ulkopuolella. Medialle seuratoiminnan kokonaisuus ja junioriurheilun laatu on kohtuullisen vaikea ja vieras aihe.

Osa seuroista ja etenkin suuret lajit ovat uudistaneet junioriurheiluaan merkittävästi viime vuosinaan suuremmalta huomiolta piilossa. Seuroissa on nykyään arviolta 4000 päätoimista työntekijää, joista vain noin 1000 tienaa leipänsä valmentajana. Päätoimisten nuorisopäälliköiden ja juniorivalmennuspäälliköiden määrä on kasvanut kovaa vauhtia ja junioriurheilun ammattilaisia alkaa seuroissa olla jo enemmän kuin aikuisurheilussa. Tämän lisäksi myös perustoiminnan rinnalle on junioriurheiluunkin tullut läjäpäin erilaisia tukipalveluita: ylimääräisiä harjoituksia, tehoryhmiä, leirejä, kilpailumatkoja ja  eri alojen spesialistien käyttöä. Paljon on hyvää yritystä, mutta valitettavan usein junioriurheilun innostuneessa kehittämisessä myös hintalappu karkaa käsistä. Kohonneiden kustannusten ja vanhempien lisääntyneiden talkoovuorojen myötä keskustelu käy välillä kiivaana tuoden vaikeuskerrointa kehittämiseen.

On entistä tärkeämpää pohtia ja suunnitella seuran roolia junioriurheilun eri vaiheissa. Mikä tai mitkä ikävaiheet kaipaavat eniten kehittämistä? Mitkä eri toimenpiteet ovat hyviä ja sopivan kustannustehokkaita? Lisäksi on syytä tunnistaa, että urheiluseura ei ole junioreille urheilun ainoa olennainen toimija. Mitä tehdään seuran itse, missä tarvitaan yhteistyötä ja mitä ulkopuolisia tukipalveluja hyödynnämme?

Alle 10-vuotiaiden osalta perheen ja lasten vanhempien rooli on erityisen tärkeä. Yli 15-vuotiailla on vastaavasti tarjolla paljon muiden tuottamia tukipalveluja kuten aluejärjestöjen, liiton, urheiluoppilaitosten tai vahvistuvien Akatemioiden toimesta. Ilmaiset tai subventoidut palvelut kannattaa hyödyntää.

Useimmassa lajissa ja seurassa 11-15-vuotiaiden urheilussa seuran rooli on erityisen uniikki ja tärkeä vaihe. Tuossa vaiheessa perheiden vaikutus urheiluun pienenee ja muiden tarjoamat tukipalvelut ovat vielä vähäisiä. 11-15-vuotiaissa on vielä mukana paljon junioreita, joten seuran ”valmennusjärjestelmä” voi toimia parhaiten näissä ikäryhmässä. Yli 15-vuotiaissa urheilijoiden määrä vähentyy ja ”yksilöllisemmät” valinnat valmennuksessa on vääjämätön kehityssuunta. Seuralla voi olla toki edelleen merkittävä rooli ja joukkuelajeissa seuran vahva rooli säilyy helpommin kuin yksilölajeissa.

Junioriurheilun valmennuksen laadun osalta seurat voivat jakaa karkeasti kolmeen luokkaan. 1) Seurat, joille riittää nuorempien ikäryhmien arkinen perustoiminta, 2) seurat joilla on tahtoa järjestää kilpaurheilun laatuvaatimusten mukaista toimintaa, mutta puutteelliset edellytykset siihen ja 3) seurat joilla on halua ja edellytyksiä järjestää laadukas ”urheilijan polku” aina aikuisikään asti.

Tampereen Pyrintö kuuluu seurojen välisessä vertailussa ehdottomasti viimeiseen ryhmään. Pyrinnön eri lajeissa on varmasti vielä paljon kehitettävää, mutta lähtötaso on harvinaisen hyvä. Seuran eri lajeissa on vahva kilpaurheilun historia, paljon osaamista, yhteisöllinen tekemisen meininki, yhteistyökykyä, toimintaympäristön tulkintakykyä ja resurssirealisimia. Siitä huolimatta Pyrinnönkin kannattaa pohtia aika ajoin junioriurheilun laadun kehittämistä ja painotuksiaan eri ikäryhmien toiminnassa.

Pasi Mäenpää
Pyrinnön ex-urheilija ja valmentaja
Työskennellyt 14-vuotta valtakunnan järjestöissä