Month: November 2017

Tampereen Pyrintö vahvistuu jälleen Suomen maajoukkuesuunnistajalla

by
Otto Simosas Tampereen Pyrinnön asussa.

Maajoukkuesuunnistaja Otto Simosas vahvistaa Punakoneena tunnettua Tampereen Pyrinnön miesten edustusryhmää

Simosas on vakiinnuttanut paikkansa maajoukkueessa, ja lukuisten maailmancup-edustusten lisäksi mies sai pukea Suomi-paidan ylleen myös kesän MM-kisoissa juosten sprintissä parhaana suomalaismiehenä 20:nneksi. 25-vuotias Simosas hakee seuranvaihdosta nostetta uralleen.

– Olen muutaman kauden seurannut Punakoneen kehitystä ja minulla on siellä jo entuudestaan monia hyviä ystäviä. Tiedän sopeutuvani porukkaan hyvin ja uskon sen auttavan minua kehittymään entisestään suunnistajana, toteaa Simosas seuran tiedotteessa.

Porvoosta lähtöisin oleva Simosas on saanut suunnistusoppinsa kotipaikkakuntansa seurassa OK Orientissa, joka sittemmin kolmen itäuusmaalaisen seuran yhdistymisen myötä myöhemmin vaihtui OK Trianiksi. Kolmannen polven suunnistajana 6-vuotiaan pojan houkuttelivat mukaan rasteille omat vanhemmat. Kasvattajaseuralleen Simosas juoksi vuosien mittaan 10 nuorten ja kolme pääsarjan SM-mitalia, viimeisimpänä vuoden takainen SM-viestin pronssiankkurointi Ilmajoella.

Ensiesiintymisensä aikuisten maajoukkueessa Simosas teki Portugalin EM-kisoissa vuonna 2014. Silloin kotiintuomisina oli kokemusta ja lupauksia herättävä viestisuoritus Suomen kakkosjoukkueen avaajana. Suoritusten ailahtelevuudesta johtuen arvokisaedustuksia ei EM-debyytin jälkeisinä vuosina siunaantunut, mutta viime talven aikana varmuus löytyi ja kulunut vuosi oli toistaiseksi miehen paras. Ensi vuonna tähtäin on asetettu jälleen tiukasti arvokisoihin.

– Henkilökohtaisena tavoitteena on ensi kaudella menestyminen MM- ja EM-kisoissa. Omilla hyvillä suorituksilla taistelen TOP 15 –sijoituksista. Seuraviestit kiinnostavat myös ja haluan parhaani mukaan auttaa Punakonetta taistelussa kärkisijoista, puntaroi Simosas.

Simosas on nuoren Punakoneen syksyn toinen maajoukkuetason vahvistus, kun kaksi viikkoa sitten uutisoitiin jo Aleksi Sorsan siirtymisestä Pyrinnön väreihin. Kun ryhmään nousee lisäksi muutamia seuran menestyneimpiä junioreita, Punakoneessa on tulevalla kaudella 24 urheilijaa.

Pyrinnölle 25manna-voitto!

by

Pyrintö on saavuttanut seurahistorian toisen voiton arvostetussa 25-mannassa.

Tampereen Pyrintö voitti maailman parhaan suunnistusseuran tittelin sateisessa Botkyrkassa lauantaina kisatussa 25-mannaviestissä. 25-henkisessä joukkueessa tarvitaan koko seuran panosta, kun samassa joukkueessa voitosta on taistelemassa niin junnut, pääsarjalaiset kuin ikähenkilötkin. Pyrinnön äärimmäisen kovasta joukkueesta kertoo jotakin myös se, että joukkueen 25 suunnistajasta kymmenen on kilpaillut tänä vuonna maajoukkueessa arvokisoissa. Viestin kaksi ensimmäistä osuutta ovat yksilöosuuksia, jonka jälkeen seuraa viisi neljän suunnistajan osuutta. Kolme viimeistä osuutta suunnistetaan jälleen yksin.

Viestin ensimmäiset osuudet sujuivat tasaisen varmasti ja Pyrinnön ero kärkeen oli suurimmillaan miesten viidennen osuuden jälkeen noin 2,5 minuutissa. Jo ennen viimeisiä yksilöosuuksia alkoi näyttää siltä, että kilpailu on kahden seuran kauppaa, kun IFK Göteborg ja Pyrintö karkasivat muilta. Naiset ovat perinteisesti juosseet viestin 3. osuuden, mutta tälle vuodelle uudistetussa osuusjaossa naiset licensekeysale.com olivat saaneet kuudennen ja jopa ratkaisevan yhteisosuuden. Naisten mukaan tossu kulki Botkyrkan maastoissa erinomaisesti ja tästä syystä Lotat Eerola ja Karhola sekä Sonja Kyrölä ja Anni-Maija Fincke nostivat Pyrinnön vain kahden sekunnin päähän kärjestä.

Miehet seitsemännellä ja 23. osuudella pysyivät kärjen tuntumassa, jolloin Johan Runesson pääsi taistelemaan toiseksi viimeisellä eli 24. osuudella IFK Göteborgin norjalaisen maajoukkuesuunnistajan Eskil Kinnebergin kanssa jopa koko kilpailun ratkaisemisesta. Johan saavutti Eskilin alkumatkan jälkeen pitkällä rastivälillä, ja miehet etenivät loppuosuuden yhtä matkaa. Johan onnistui kuitenkin nostamaan Pyrinnön kilpailussa ensimmäisen kerran johtoon vaihtaen juuri ennen IFK Göteborgia.

Viestin ratkeaminen oli varsinainen jännitysnäytelmä, kun Venla Harju pääsi ankkuriosuudelle ainoastaan sekunnin ennen IFK Göteborgin Sara Hagströmiä. Alkumatkan haastavassa maastossa naiset suunnistivat yhdessä pummaten useammankin kerran, mutta viestin ratkeaminen tapahtui Venlan mukaan muutamaa rastia ennen maalia, kun jälleen virhettä tehdessään hän sai itsensä kiinni ja meni rastille, mutta Sara ei enää seurannutkaan. Lopulta Venla saapui maaliin 1min 38sekuntia ennen IFK Göteborgia, joten koko joukkueella oli hyvin aikaa ottaa voittoisa ankkuri maaliin.

Pyrinnön voitokkaassa joukkueessa juoksivat:

  • 1. osuus: Elias Kuukka
  • 2. osuus: Saila Kinni
  • 3. osuus: Janne Märkälä, Leo Matinheikki, Jarkko Huovila, Jouni Mähönen
  • 4. osuus: Ilona Tikkakoski, Annika Viilo, Aapo Liponkoski, Mikko Heinämäki
  • 5. osuus: Tobia Pezzati, Anton Kuukka, Aleksi Niemi, Florian Howald
  • 6. osuus: Lotta Eerola, Anni-Maija Fincke, Sonja Kyrölä, Lotta Karhola
  • 7. osuus: Antti Saikko, Mikko Eerola, Teemu Eerola, Leo Laakkonen
  • 23. osuus: Tuomo Haanpää
  • 24. osuus: Johan Runesson
  • 25. osuus: Venla Harju

Samassa keskuksessa kilpailtiin myös tasan 20 vuotta sitten, jolloin Pyrinnön buy windows 10 key sijoitus oli 4. Tuosta joukkueesta tänä vuonna voittamassa olivat edelleen Annika Viilo, Tuomo Haanpää, Janne Märkälä ja Jouni Mähönen.

Mukana matkassa oli tänä vuonna neljä joukkuetta, joten 25-mannassa Södertäljen lähistöllä kirmasi yhteensä sata pyrintöläistä suunnistajaa.

25-mannaviesti

by

25-mannaviesti

Huoltohommatkin osaa olla palkitsevia ja innostavia. Opin sen, kun olin huoltamassa ykkösjoukkuettamme Tukholman lähistöllä lokakuun alussa perinteisesti järjestettävässä 25mannassa. Kotiintuomisina oli voitto ja vuoden käyttöoikeus ”Maailman Paras Suunnistusseura” –titteliin, joten saatan olla panokseeni tyytyväinen.

Viesti on aina kuulunut omassa kisakalenterissani syksyn ehdottomiin kohokohtiin. Halusin sen kuuluvan tänäkin vuonna, vaikka en kesäisiltä leikkausoperaatioiltani pystyisi juoksijana joukkuetta auttamaankaan. Niinpä tarjouduin elokuun alussa Lammikolle avuksi huoltotehtäviin, koska halusin antaa oman panokseni joukkueemme eteen.

En osannut etukäteen arvata, että toppatakkiosastolla jännittää siinä missä juoksijanakin. Itse asiassa jännitettävää oli nyt 25-kertainen määrä. Laivalla nukkuu aina huonosti, mutta nyt yö oli erityisen levoton ja heräsin kolme tuntia ennen satamaan tuloa hermoilemaan. Kun en saanut unen päästä enää kiinni, käytin loppuyön edellisiltana julkaistujen juoksujärjestysten pänttäämiseen. Vertaistukea hain pikaviestinpalvelun välityksellä sairastumisen vuoksi Sveitsiin jäämään joutuneelta Punakoneen valmentajalta, Severin Howaldilta. Aamupalalla ei ollut nälkä, mutta huoltajan velvollisuudessa lusikoin pekonit ja lihapullat puoliväkisin alas.

Olin etukäteen miettinyt kaikkea järkevää sanottavaa joukkueelle, mutta mikään visioimistani skenaarioista ei muistunut mieleen siinä vaiheessa, kun yritin tärisevin mikkiä pitelevin käsin antaa viimeistä voitelua joukkueelle bussissa matkalla kisapaikalle. Lammikko veti vuosien kokemuksella varmaan tyyliinsä kaikki tärkeät latteudet koodin tarkastamisesta ja omasta työstä.

Kisapaikalla jakelin varmoin ottein numerot ja hakaneulat juoksijoille. Siitä suoriuduin tyylipuhtaasti kuin vanha tekijä, vaikka itse sanonkin. Lääkitsin Laakkosen ja Niemen, kannustin Eliaksen vaihtoon ja siirryin vaihtoalueelle ensimmäisen massaosuuden viestinviejien tueksi. Siitä eteenpäin kisa soljui eteenpäin omalla painollaan. Flowssa, tavallaan. Keräsin takit, toivotin tsempit, juotin vedet, syötin banaanit, kyselin kommentit, tarjosin takit ja päivystin leimantarkastuksen ovella. Saateltuani Haanpään Aspin (IFK Göteborg) reitinvalinnalle ja neuvottuani Johanille, miten Venla pitäisi ankkuriosuudelle päästää, saatoin joukkueen puolesta vain jännittää.

Koska olen suorittaja, tein senkin viimeisen päälle kunnolla. Sveitsin tietotoimistosta sain mobiililaitteeseeni kellontarkasti väliaikatietoja silloinkin, kun kuulutuksesta ei ottanut kisapaikalla selvää. Puntaroitiin jätkien kanssa, miten IFK Göteborgin Sara Hagströmin maailman cupin finaaleissa puhjennut huippukunto mahtaa ankkuriosuudella realisoitua. Puhisin kaulukseeni varovaisia riemunhuudahduksia, kun Johan sai Göteborgin kiinni. Tuuletin jo hieman rohkeammin, kun kuulutus kertoi Venlan saapuvan radiorastille yksin. Liikutuin, kun joukkue juoksi yhdessä loppusuoraa.

Vaikka voittamisesta ei joukkueelle missään vaiheessa ääneen puhuttukaan, oli se joukkueenjohdon kesken viikonlopun ainoa tavoite. Voitto tuntui mahdottoman hyvältä, vaikken voinutkaan olla juoksijana itse mukana. Kahdesti ei kuitenkaan tarvitse pohtia, kumpaan hommaan sitä sisäistä paloa enempi löytyy. Olen varma, että uusista jaloistani tulee vielä todella hyvät! Siitä antoi jo osviittaa perinteinen pyrintöläisten 25manna-reissun päättävä leppäkeihäskisa. Haastavista oloista huolimatta raivasin tieni ensimmäistä kertaa alkukarsinnoista jatkoon. Olkoon tavoitteena, ettei ensi vuoden jälkeen tule urheilusaavutuksista päälimmäisenä mieleen omat keihäänheittomeriitit.

Tampereen Pyrintö vahvistuu suunnistuksen nuorten MM-mitalistilla

by

Tuore nuorten MM-mitalisti, Aleksi Sorsa, vaihtaa ensi kaudeksi Espoon Suunnan värit Tampereen Pyrinnön punavalkoisiin. Nuorten MM-viestissä hopeaa yhdessä Akseli Ruoholan ja Olli Ojanahon kanssa juhlinut Sorsa esiintyi heinäkuisissa arvokisoissa henkilökohtaisillakin matkoilla vakuuttavasti. MM-pitkällä Sorsa nappasi neljännen ja keskimatkalla yhdeksännen sijan.
Sorsa päätti asepalveluksensa Puolustusvoimien Urheilukoulussa tänä syksynä ja valmistautuu ensimmäiseen pääsarjavuoteensa ammattilaisena. Pyrintöön miehen toi halu kehittyä entisestään sekä seuran miesten edustusryhmän, Punakoneen, tarjoama mahdollisuus harjoitteluun ja leireilyyn maailman ja Suomen parhaiden kanssa.
– Ensi vuosi on ensimmäiseni pääsarjassa ja tästä alkaa polku kohti aikuishuippua. Punakone tarjoaa itselleni parhaan kehittymisympäristön kaikkine leireineen itseäni kovemmassa porukassa. Lisäksi pidän tärkeänä, että porukan hyvä henki takaa sen, että harjoittelu on myös hauskaa, toteaa Sorsa uuden seuransa tiedotteessa.
Kun opiskelupaikkaa ei kevään yhteishaussa irronnut, päätti mies ottaa armeijan jälkeisen vuoden välivuotena ja keskittyä täysillä suunnistukseen. Sorsa tiedostaa hyppäyksen nuorista aikuisiin olevan iso, muttei pelkää heittäytyä ammattilaiseksi pääsarjavuoden kynnyksellä. Suuria odotuksia mies kieltäytyy ensi kaudelle kuitenkin asettamasta.
– Haluan olla todella kovassa kunnossa ja panostaa ennen kaikkea suurviesteihin. Näyttökisoissa pyrin tekemään parhaani ja olen tyytyväinen siihen, mihin se riittää. SM-kisoissa menestyminen on totta kai myös mielessä, mutta sekin tulee vain oman hallitun tekemisen kautta, puntaroi Sorsa.
Aleksi Sorsa tunnetaan taitavana suunnistajana ja hän löysi rasteille alun perin isänsä opastamana. Muutaman mutkan kautta matka vei Helsingin Poliisi-Voimailijoiden ja Pihkaniskojen kautta vahvana nuorisosuunnistusseurana tunnettuun Espoon Suuntaan. 2013 EsSuun siirtynyt Sorsa kiitteleekin saamaansa tukea urheilijanuransa alkutaipaleella.
– En olisi tällä tasolla ilman EsSua ja olenkin kaikesta vuosien varrella saamastani tuesta seuralle erittäin kiitollinen.
Vastikään Suunnistusliiton Team Kisakallio –ryhmään nimetty Sorsa vahvistaa Punakoneen jo ennestään vahvaa miehistöä ensi kaudelle. Kun porukkaan kuuluu kymmenkunta maajoukkuemiestä ja toistakymmentä kansainvälisiin arvokisoihin tähtäävää urheilijaa, on Pyrintö ensi kaudellakin vahva ehdokas suurviestien kärkikamppailuihin.