Silja Yli-Hietanen ja Mikko Sani Keski-Tampereen sprinttisuunnistusviikon voittajat

Keski-Tampereen Sprinttiviikko ratkesi

Keski-Tampereen Sprinttiviikon neljä osakisaa on juostu. Tuloslistoilla oli:

  • Ensimmäisessä kisassa 26.12.2017 Hatanpäällä 216 kisailijaa.
  • Toisessa osakisassa 31.12.2017 Tammelassa oli 251 kilpailijaa.
  • Kolmas kisa Järvensivussa 1.1.2018: 181 kilpailijaa.
  • Neljäs kisa 6.1.2018  pidettiin Leinola-Linnainmaalla, 240 kilpailijaa.
  • Kaikkiaan tuloslistoilla oli 159 naista ja 220 miestä eli yhteensä 379 eri kisailijaa.

Viimeisessä kisassa Leinolan koululla naisten sarjassa MM-pronssimitalisti Venla Harju näytti kaapin paikan ottaen ylivoimaisen voiton – niin km-vauhdillisesti kuin tasoituksellisestikin laskien.

Naisten sarjan yhteiskisassa Silja Yli-Hietanen, 14, oli jo varmistanut voittonsa vakuuttavalla sijasarjallaan 1 + 4 + 1 ja viimeisessä kisassa 3. sija. Näin Silja keräsi kolmesta parhaasta kisastaan 143 pistettä.

Ennen viimeistä kisaa mitaleille oli peräti 12 kisailijalla mahdollisuus. Kangasalan Jaana Pietilä-Annala otti viimeisessä kisassa Venlan jälkeen kakkossijan ja nousi samalla kakkoseksi myös yhteispistekisassa 122 pisteellään. Jaana oli ekassa kisassa 8., toisessa kisassa 2. ja vikassa kisassa 2.

Kolmanneksi yhteispisteissä sijoittui Vesilahden Tessa Salmia, 15. Tessan sijasarja 6. + 7. + 2. ja yhteispisteet 112 pistettä.

Miesten sarjan voitto ratkesi yhden pisteen erolla

Miesten sarjassa voiton veisi joko Teemu Oksanen (H18) tai Mikko Sani (H65). Teemu johti ennen viimeistä kisaa 132 pisteellään (sijat 3., 3. ja 2.). Mikolla oli sijat 1. (50 pist) ja 2. (46 pist), mutta kolmannesta kisasta hylsy ja 1 piste. Ja koska Teemu ei ollut viimeisessä kisassa mukana, niin Mikon olisi pitänyt olla vähintään 5., jotta Mikko nousisi yhdellä pisteellä voittoon.

Maaliin tultuaan Mikko ei ollut lainkaan tyytyväinen juoksuunsa. “Menin sillä 9. rastilla sen aidan väärälle puolelle ja siinä tuli iso ylimääräinen lenkki. En kyllä katsonut rastimääritettä eikä muutenkaan oikein ollut tänään kulkupäivä”, kertoi Mikko maalissa.

Viimeisen kisan voitti Jarkko Huovila, H40, nousten samalla yhteispisteissä kolmanneksi 127 pisteellään. Viimeisen kisan kakkosena oli Jussi Suna. Kolmas Harri Hytönen ja neljäs Sakari Koivuniemi. Ja kuinka ollakaan viidenneksi sijoittui Mikko Sani ja näin Mikko nousi kuin nousikin kokonaiskisan voittajaksi yhden pisteen erolla Teemu Oksaseen: 133 – 132.

Järjestyksessään 4. Keski-Tampereen Sprinttiviikko onnistui jälleen erinomaisesti. Suunnistusliiton Rastilippu-palvelu oli nyt pilottikäytössä ja sillä sai hoitaa ilmoittautumisen. Palvelu on vielä kehitysvaiheessa ja pian päätetään, otetaanko se keväällä Tampereen Iltarasteilla käyttöön.

Teksti ja kuvat: Lammikko

Keski-Tampereen sprinttiviikon kisasivut

Silja Yli-Hietanen, D14, voitti ylivoimaisesti naisten sarjan
Mikko Sani, H65, voitti miesten sarjan yhdelä pistellä
Venla Harju voitti viimeisen osakisan.
Keijo Viilo hoiti tulospalvelun. Kepa oli melko tyytyväinen uuteen Rastilippu-palveluun.

Tulokset:

sijsarjnimiTasoitusKisa 1Kisa 2Kisa 3Kisa 4Pisteet
1D14Silja Yli-Hietanen1,2950405043143
2D45Jaana Pietilä-Annala1,313046046122
3D16Tessa Salmia1,253432460112
4D18Lotta Eerola1,2243500093
5D14Ilona Tikkakoski1,29249373091
6D20Heini Rintanen1,18373701690

 

sijsarnimiTasoitusKisa 1Kisa 2Kisa 3Kisa 4Pisteet
1H65Mikko Sani1,395046137133
2H18Teemu Oksanen1,094343460132
3H40Jarkko Huovila1,110344350127
4H18Sakari Koivuniemi1,0940374040120
5H21Jussi Suna137201846103
6H16Leo Matinheikki1,14050500100

Osakilpailukohtaiset pisteet K-TSV:n sivuilla

Tampereen Pyrintö on mukana suunnistusliiton huippuseuraprojektissa

 

Tampereen Pyrintö on mukana Suunnistusliiton huippuseuraprojektissa. Suunta Huipulle on suomalaisen huippusuunnistuksen kehittämisohjelma, joka pohjautuu Suunnistuksen linja 2020-työryhmän visioon ja Suunnistusliiton strategiaan, jossa seuravalmennus suomalaisen valmennusjärjestelmän tukemana tuottaa kansainväliseen menestykseen valmiita urheilijoita ja kyvykkäitä, sitoutuvia toimijoita.

Kehitysohjelman myötä halutaan lisätä innostusta, yhteisöllisyyttä, yhteistyötä ja valmennuksen laatua. Kehitystoimiin kuuluu huippuseuraprojekti, yhtenäisen valmennuslinjauksen mukaisen valmennuksen edistäminen sekä kilpailujärjestelmän ja näkyvyyden kehittäminen.

TP:n lisäksi projektissa on mukana viisi muuta Huippuseuraa, joiden tarainaa voit seurata blogeista. Blogeissa pääset tutustumaan seurojen kehittämistarinoihin ja prosessin tuotoksiin Suunta Huipulle huippuseuraprojektin aikana.
EsSu https://essunsuuntahuipulle.blogspot.fi/
HS https://hssuuntahuipulle.blogspot.fi/
MS Parma https://msparmasuuntahuipulle.blogspot.fi/
OK Trian https://oktriansuuntahuipulle.blogspot.fi/
PR https://prsuuntahuipulle.blogspot.f

 

 

 

Tampereen Pyrintö vahvistuu jälleen Suomen maajoukkuesuunnistajalla

Otto Simosas Tampereen Pyrinnön asussa.

Maajoukkuesuunnistaja Otto Simosas vahvistaa Punakoneena tunnettua Tampereen Pyrinnön miesten edustusryhmää

Simosas on vakiinnuttanut paikkansa maajoukkueessa, ja lukuisten maailmancup-edustusten lisäksi mies sai pukea Suomi-paidan ylleen myös kesän MM-kisoissa juosten sprintissä parhaana suomalaismiehenä 20:nneksi. 25-vuotias Simosas hakee seuranvaihdosta nostetta uralleen.

– Olen muutaman kauden seurannut Punakoneen kehitystä ja minulla on siellä jo entuudestaan monia hyviä ystäviä. Tiedän sopeutuvani porukkaan hyvin ja uskon sen auttavan minua kehittymään entisestään suunnistajana, toteaa Simosas seuran tiedotteessa.

Porvoosta lähtöisin oleva Simosas on saanut suunnistusoppinsa kotipaikkakuntansa seurassa OK Orientissa, joka sittemmin kolmen itäuusmaalaisen seuran yhdistymisen myötä myöhemmin vaihtui OK Trianiksi. Kolmannen polven suunnistajana 6-vuotiaan pojan houkuttelivat mukaan rasteille omat vanhemmat. Kasvattajaseuralleen Simosas juoksi vuosien mittaan 10 nuorten ja kolme pääsarjan SM-mitalia, viimeisimpänä vuoden takainen SM-viestin pronssiankkurointi Ilmajoella.

Ensiesiintymisensä aikuisten maajoukkueessa Simosas teki Portugalin EM-kisoissa vuonna 2014. Silloin kotiintuomisina oli kokemusta ja lupauksia herättävä viestisuoritus Suomen kakkosjoukkueen avaajana. Suoritusten ailahtelevuudesta johtuen arvokisaedustuksia ei EM-debyytin jälkeisinä vuosina siunaantunut, mutta viime talven aikana varmuus löytyi ja kulunut vuosi oli toistaiseksi miehen paras. Ensi vuonna tähtäin on asetettu jälleen tiukasti arvokisoihin.

– Henkilökohtaisena tavoitteena on ensi kaudella menestyminen MM- ja EM-kisoissa. Omilla hyvillä suorituksilla taistelen TOP 15 –sijoituksista. Seuraviestit kiinnostavat myös ja haluan parhaani mukaan auttaa Punakonetta taistelussa kärkisijoista, puntaroi Simosas.

Simosas on nuoren Punakoneen syksyn toinen maajoukkuetason vahvistus, kun kaksi viikkoa sitten uutisoitiin jo Aleksi Sorsan siirtymisestä Pyrinnön väreihin. Kun ryhmään nousee lisäksi muutamia seuran menestyneimpiä junioreita, Punakoneessa on tulevalla kaudella 24 urheilijaa.

25-mannaviesti

25-mannaviesti

Huoltohommatkin osaa olla palkitsevia ja innostavia. Opin sen, kun olin huoltamassa ykkösjoukkuettamme Tukholman lähistöllä lokakuun alussa perinteisesti järjestettävässä 25mannassa. Kotiintuomisina oli voitto ja vuoden käyttöoikeus ”Maailman Paras Suunnistusseura” –titteliin, joten saatan olla panokseeni tyytyväinen.

Viesti on aina kuulunut omassa kisakalenterissani syksyn ehdottomiin kohokohtiin. Halusin sen kuuluvan tänäkin vuonna, vaikka en kesäisiltä leikkausoperaatioiltani pystyisi juoksijana joukkuetta auttamaankaan. Niinpä tarjouduin elokuun alussa Lammikolle avuksi huoltotehtäviin, koska halusin antaa oman panokseni joukkueemme eteen.

En osannut etukäteen arvata, että toppatakkiosastolla jännittää siinä missä juoksijanakin. Itse asiassa jännitettävää oli nyt 25-kertainen määrä. Laivalla nukkuu aina huonosti, mutta nyt yö oli erityisen levoton ja heräsin kolme tuntia ennen satamaan tuloa hermoilemaan. Kun en saanut unen päästä enää kiinni, käytin loppuyön edellisiltana julkaistujen juoksujärjestysten pänttäämiseen. Vertaistukea hain pikaviestinpalvelun välityksellä sairastumisen vuoksi Sveitsiin jäämään joutuneelta Punakoneen valmentajalta, Severin Howaldilta. Aamupalalla ei ollut nälkä, mutta huoltajan velvollisuudessa lusikoin pekonit ja lihapullat puoliväkisin alas.

Olin etukäteen miettinyt kaikkea järkevää sanottavaa joukkueelle, mutta mikään visioimistani skenaarioista ei muistunut mieleen siinä vaiheessa, kun yritin tärisevin mikkiä pitelevin käsin antaa viimeistä voitelua joukkueelle bussissa matkalla kisapaikalle. Lammikko veti vuosien kokemuksella varmaan tyyliinsä kaikki tärkeät latteudet koodin tarkastamisesta ja omasta työstä.

Kisapaikalla jakelin varmoin ottein numerot ja hakaneulat juoksijoille. Siitä suoriuduin tyylipuhtaasti kuin vanha tekijä, vaikka itse sanonkin. Lääkitsin Laakkosen ja Niemen, kannustin Eliaksen vaihtoon ja siirryin vaihtoalueelle ensimmäisen massaosuuden viestinviejien tueksi. Siitä eteenpäin kisa soljui eteenpäin omalla painollaan. Flowssa, tavallaan. Keräsin takit, toivotin tsempit, juotin vedet, syötin banaanit, kyselin kommentit, tarjosin takit ja päivystin leimantarkastuksen ovella. Saateltuani Haanpään Aspin (IFK Göteborg) reitinvalinnalle ja neuvottuani Johanille, miten Venla pitäisi ankkuriosuudelle päästää, saatoin joukkueen puolesta vain jännittää.

Koska olen suorittaja, tein senkin viimeisen päälle kunnolla. Sveitsin tietotoimistosta sain mobiililaitteeseeni kellontarkasti väliaikatietoja silloinkin, kun kuulutuksesta ei ottanut kisapaikalla selvää. Puntaroitiin jätkien kanssa, miten IFK Göteborgin Sara Hagströmin maailman cupin finaaleissa puhjennut huippukunto mahtaa ankkuriosuudella realisoitua. Puhisin kaulukseeni varovaisia riemunhuudahduksia, kun Johan sai Göteborgin kiinni. Tuuletin jo hieman rohkeammin, kun kuulutus kertoi Venlan saapuvan radiorastille yksin. Liikutuin, kun joukkue juoksi yhdessä loppusuoraa.

Vaikka voittamisesta ei joukkueelle missään vaiheessa ääneen puhuttukaan, oli se joukkueenjohdon kesken viikonlopun ainoa tavoite. Voitto tuntui mahdottoman hyvältä, vaikken voinutkaan olla juoksijana itse mukana. Kahdesti ei kuitenkaan tarvitse pohtia, kumpaan hommaan sitä sisäistä paloa enempi löytyy. Olen varma, että uusista jaloistani tulee vielä todella hyvät! Siitä antoi jo osviittaa perinteinen pyrintöläisten 25manna-reissun päättävä leppäkeihäskisa. Haastavista oloista huolimatta raivasin tieni ensimmäistä kertaa alkukarsinnoista jatkoon. Olkoon tavoitteena, ettei ensi vuoden jälkeen tule urheilusaavutuksista päälimmäisenä mieleen omat keihäänheittomeriitit.

Tampereen Pyrintö vahvistuu suunnistuksen nuorten MM-mitalistilla

Tuore nuorten MM-mitalisti, Aleksi Sorsa, vaihtaa ensi kaudeksi Espoon Suunnan värit Tampereen Pyrinnön punavalkoisiin. Nuorten MM-viestissä hopeaa yhdessä Akseli Ruoholan ja Olli Ojanahon kanssa juhlinut Sorsa esiintyi heinäkuisissa arvokisoissa henkilökohtaisillakin matkoilla vakuuttavasti. MM-pitkällä Sorsa nappasi neljännen ja keskimatkalla yhdeksännen sijan.
Sorsa päätti asepalveluksensa Puolustusvoimien Urheilukoulussa tänä syksynä ja valmistautuu ensimmäiseen pääsarjavuoteensa ammattilaisena. Pyrintöön miehen toi halu kehittyä entisestään sekä seuran miesten edustusryhmän, Punakoneen, tarjoama mahdollisuus harjoitteluun ja leireilyyn maailman ja Suomen parhaiden kanssa.
– Ensi vuosi on ensimmäiseni pääsarjassa ja tästä alkaa polku kohti aikuishuippua. Punakone tarjoaa itselleni parhaan kehittymisympäristön kaikkine leireineen itseäni kovemmassa porukassa. Lisäksi pidän tärkeänä, että porukan hyvä henki takaa sen, että harjoittelu on myös hauskaa, toteaa Sorsa uuden seuransa tiedotteessa.
Kun opiskelupaikkaa ei kevään yhteishaussa irronnut, päätti mies ottaa armeijan jälkeisen vuoden välivuotena ja keskittyä täysillä suunnistukseen. Sorsa tiedostaa hyppäyksen nuorista aikuisiin olevan iso, muttei pelkää heittäytyä ammattilaiseksi pääsarjavuoden kynnyksellä. Suuria odotuksia mies kieltäytyy ensi kaudelle kuitenkin asettamasta.
– Haluan olla todella kovassa kunnossa ja panostaa ennen kaikkea suurviesteihin. Näyttökisoissa pyrin tekemään parhaani ja olen tyytyväinen siihen, mihin se riittää. SM-kisoissa menestyminen on totta kai myös mielessä, mutta sekin tulee vain oman hallitun tekemisen kautta, puntaroi Sorsa.
Aleksi Sorsa tunnetaan taitavana suunnistajana ja hän löysi rasteille alun perin isänsä opastamana. Muutaman mutkan kautta matka vei Helsingin Poliisi-Voimailijoiden ja Pihkaniskojen kautta vahvana nuorisosuunnistusseurana tunnettuun Espoon Suuntaan. 2013 EsSuun siirtynyt Sorsa kiitteleekin saamaansa tukea urheilijanuransa alkutaipaleella.
– En olisi tällä tasolla ilman EsSua ja olenkin kaikesta vuosien varrella saamastani tuesta seuralle erittäin kiitollinen.
Vastikään Suunnistusliiton Team Kisakallio –ryhmään nimetty Sorsa vahvistaa Punakoneen jo ennestään vahvaa miehistöä ensi kaudelle. Kun porukkaan kuuluu kymmenkunta maajoukkuemiestä ja toistakymmentä kansainvälisiin arvokisoihin tähtäävää urheilijaa, on Pyrintö ensi kaudellakin vahva ehdokas suurviestien kärkikamppailuihin.